Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
"Niin on", puhkesi Jeriko itseksensä puhumaan, "Loviisa ja Kalle ovat sulattaneet sydämeni ympäriltä sitä jääkuorta, johon muut ovat sitä koettaneet kietoa, mutta hekin ovat tulleet vihamiehikseni, enkä koskaan voi unhottaa näköä Sormulan rannassa. En koskaan löydä enää rauhaa, se näkö on aina edessäni, se on painajaiseni yöllä, se sekoittaa järkeni päivällä.
En milloinkaan unhota sitä kauheata näköä, kun he raskaasti hengittäen kuormansa alla palasivat huoneisin ja hengettömän harmaat hapset laahasivat kivilattiaa, missä hän mieletönnä vielä tunti sitten oli hurjasti potkinut rahakappaleita sinne tänne. Minä riensin edellä ja avasin mummon kamarin oven.
Ei pimeys helvetin, ei yö, miss' ykskään ei tähti loista alla soukan taivaan, min kokonansa pilvet synkät kattaa, niin paksuun, raakaan peittoon hunnuttanut näköä multa ei, ei aistimia, kuin savu tuo, mi täällä päälle lankes. Ei silmää sietänyt ees auki pitää; siks Oppahani viisas, uskollinen läheni, tarjos tueks olkapäänsä.
Me olimme varhain liikkeellä, ja kun istuimme siellä mättäällä kapat yllämme saarnaajaa odottaen, minusta oli kuin en koskaan olisi ollut paikassa, joka oli enemmän temppelin kaltainen. Päivä alkoi valjeta idästä, ja minä en tiedä juhlallisempaa näköä kuin päivänkoite.
Hänen nykyinen kumppaninsa, Juhana Henrik Hästesko, oli syntynyt 1741. Hänkin oli koko kaunis, mutta toverin innostunutta näköä hänessä ei ollut. Harmaa nuttu ja valkonen kaulaliina tekivät hänen kalpeanpuoliset kasvonsa vieläkin kalpeammiksi. Raskasmielisyyden vivahdus varjosti hänen siniharmaita silmiänsä, ja suun hymyssäkin tuntui joskus salainen alakuloisuuden piirre.
Jumalan rakkaus ei katso näköä, vaan se kaikkia, hurskaita niinkuin syntisiä, rakastaa yhtäläisesti, sen silmissä ei ole mitään epätäydellistä. Suuri elämä, joka on kaiken takana, ei estä meitä pahaa tekemästä. Me kyllä koetamme estää toisiamme, kun joku tahtoisi pahaa tehdä, Jumalallinen elämä antaa meidän olla pahoja, antaa meidän tehdä pahaa. Siitä saamme itse kokea seuraukset.
Tämän ainoan ystävänsä kanssa kahden kesken lähtee nyt Kullervo metsälle, aikoen pyytää itselleen sen otuksia elatukseksensa. Huomaamatta vievät hänet askelensa silloin sille paikalle, missä hänen rikoksensa sisaren kanssa oli tapahtunut. Kuinka syvällä tunteella kuvaa Suomen runotar sen kauhunpaikan näköä! Koko luonto siellä yhä vielä itki tuota luonnotonta tekoa.
Nousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni maasta pellon pehmeästä, Väinämöisen raatamasta. Jopa tuosta toisna päänä, kahen, kolmen yön perästä, viikon päästä viimeistäki vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan kyntöänsä, kylvöänsä, varsin vaivansa näköä: kasvoi ohra mieltä myöten, tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena. Siinä vanha Väinämöinen katseleikse, käänteleikse.
Iso eläin tuon tuostakin pysähtyi, ei muuta varten kuin tunnustellakseen lasta kuonollaan tai nuollakseen hänen kättään hoikalla punaisella kielellään; mutta suunta, jota se kulki, vei suoraa päätä mökille. Kirsti seisoi moniaan minuutin liikkumatta, katsellen tätä outoa näköä; piilostaan esiin astuen hän sitten riensi niiden perässä.
Minä en ole hänen näköisensä ja siis täytyy yhtäläisyyden olla äitin perintöä vaikka et sinäkään ole hänen näköisensä. Tapahtuu joskus, että yhtäläisyys tulee takaisin monien sukupolvien perästä. Feliks oli todellakin kummallisesti vanhan kreivin näköinen, vaikka hänellä olikin isänsä näköä.
Päivän Sana
Muut Etsivät