Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Koko tämän ajan pikkuinen petäjä-lauta riippui uunin päällä myllärin kyökissä kukkuvan seinäkellon ja vaha-ristin rinnalla. Toisinaan Nellolle tuntui hyvin vaikealta ajatella, että hänen lahjansa oli vastaan-otettu, mutta hän itse pois ajettu.
Ei hetkeäkään Katri pettynyt sisarensa sisällisen levottomuuden suhteen. Heikkinen nyökkäsi, ja Ville, joka ei enää voinut välttää hänen kysyvää katsettansa, kumartui alas ottamaan jotakuta vähäpätöistä esinettä maasta ja sanoen: "Se oli Ojalan Tommi." "Vai niin, myllärin poika siis?" "Niin."
Onko sieltä oikeastaan koskaan saatu muuta kuin haukia? Vai haukia! Jos pannaan ne vanhat vehkeet, joilla ennen kamreerivainajan aikana otettiin ne suurimmat, niin kyllä nähdään. Mitä vehkeitä ne oli? kysyi toverini. Sanotaan sitten, kun ensin päätetään, lähdetäänkö! Kyllä ne kaikki tiedettiin myllärin vanhat vehkeet... Meillä oli niistä tuon tuostakin väittelyä.
Niin yhtyi kukkien ja metsän sohu Kun heissä sama salon henki huokui Niin yhtyivät ne kosken kohinahan, Jok' alla niityn vuoren juurell' ähkyi Ja neuvoi, ett' on elämä vaan taisto Ja työ, kuin kosken, joka jyskää, jauhaa Ja myllärin, jok' ohjaa, takoo myllyn Ja miehen, joka pellollaan par'aikaa Hik' otsassaan maan muokkaa, kyntää, kylvää, Ett' taisto ja työ pysyvää luo yksin.
Tahtoi tahi ei, täytyi isän ottaa Katrisensa jälleen kotia ja suoda hänelle armoleipää. Vaikka myllärin Katri olikin niin kevytmielinen, se isku sattui kuitenkin hänen sydämeensä ja viilsi syvän haavan.
»Elsa kulta! älä minua sureta tytymättömyydelläsi ja alakuloisella olennollasi!» näin puhui Toivonen myllärin tyttärelle: »Katso, vanhat ovat pahat ja tuskin parannettavat. Mutta kukatiesi minä vielä voinen lasten hyvällä opetuksella saattaa köyhän kylämme parempaan tilaan ja arvioon. Muuta keinoa ei ole.
Mutta sitä ei Grégoire sanonut, että hän oli siellä tavannut pienen, kolmentoista vuotiaan myllärin tyttären Thérèsen, tuon pikkusen vaaleanverisen tytön, joka näytti niin hauskalta punasine poskineen ja jauhon tahraamine kasvoineen. Heidän leikkinsä olivat muuten vielä hyvin lapsellisia ja viattomia.
Kehoitettiin uudelleen tunnustamaan ja hän antoi siihen samanlaisia vastauksia. Nyt kutsuttiin todistajat esille. Ensimmäinen heistä, myllärin vaimo, todisti, että hän eräänä helluntaiyönä oli nukkunut myllyssä, kun mies oli ollut matkoilla.
Viimein sanoi hän ivallisesti nauraen: "jo vie, jo vie mylläri-Vilppu nyt Ollilta toisenkin morsiamen. Katsokaas miten herttaisesti kaulailevat toisiaan tuolla kesantopellolla!" Kaikki höyähtivät ikkunaan ja rähähtivät kohti kulkkuaan nauramaan nähdessään myllärin vehkeet. Ollikin näki ne ja töytäsi ulos kuin vimmattu.
Heljentalo seisoi autiomena kaiken talven; suven kuluessa toimitettiin siellä paljon parannuksia ja kaunistuksia, kirkkoherran suoverin, herr Edvardin, peräänkatsomuksella, ja kun syksy tuli, muutti viimemainittu sinne nuoren aviopuolisonsa, entisen Myllärin Elsan kanssa. Annalla oli koko talvi ja kevät ollut paljon tekemistä ja neulomista pappilassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät