Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Voitte varmaan, rouva hyvä, sanoi hän juhlallisesti, minun käsivarteni ja henkeni ovat teidän niinkuin rakkautenikin. No sitten, sanoi mylady, koska te olette yhtä jalomielinen kuin rakastunut... Hän pysähtyi. Mitä sitten? kysyi d'Artagnan. No niin, jatkoi mylady hetkisen vaiettuansa, tästä hetkestä saakka ei teidän ole tarvis puhua mahdottomuuksista.
Mitä armoa, antakaas kuulua? kysyi lord Winter. Hän pyysi saada puukkoa, vastasi Felton. Onko täällä sitten piilossa joku, jolta tämä viehättävä olento tahtoisi ottaa hengen? kysyi lord Winter tavallisella ivallisella äänellänsä. Ei ketään muita kuin minä itse, vastasi mylady.
Lord Winter'iä ei siellä näkynyt, ja mylady tällä kertaa yksinään piti huolta vieraan kohtelemisesta. Hän näytti olevan hyvin huvitettu d'Artagnan'ista, kyseli mistä hän oli, ketä ystäviä hänellä oli, ja eikö hän koskaan ollut aikonut ruveta kardinaalin palvelukseen.
Ken teille sanoo rakastavani häntä? kysyi mylady. Ainakin saatan sanoa, luulematta kovin suuria itsestäni, että te rakastatte toista, sanoi nuori mies hellästi, ja sanon vieläkin, että kreivi de Wardes käy säälikseni. Teidän? kysyi mylady. Niin, minun. Ja minkä vuoksi? Sen vuoksi, että minä yksin tiedän... Mitä?
D'Artagnan sulkeutui kaappiin mitään vastaamatta. No, huusi mylady ärjyen, nukutko sinä, koska et tule kun minä soitan? D'Artagnan kuuli avattavan äkkiä väliovea. Tässä olen, mylady, huudahti Ketty, rientäen emännällensä vastaan.
Tepäs olette olleet, rouvani! huudahti mylady vuorostaan. Minäkö! sanoi hoidokas. Niin te juuri; nyt minä tunnen teidät: te olette rouva Bonacieux. Nuori nainen säpsähti hämmästyksestä ja vetäytyi säikähtyneenä taaksepäin. Oh, elkää kieltäkö, vastatkaa! jatkoi mylady. No niin, minä myönnän, rouva, sanoi hoidokas; olemmeko kilpailijoita?
Hän tapasi Ketty'n portilla ja samoinkuin edellisenä iltana meni hän nytkin hänen luoksensa. Ketty oli saanut paljon nuhteita; häntä oli syytetty huolimattomuudesta. Mylady ei voinut käsittää kreivi de Wardes'in vaitioloa; hän oli käskenyt Kettyä tulemaan hänen luoksensa kello yhdeksän huomisaamuna ottamaan kolmatta kirjettä.
Kahdeksan aironlapaa painui veteen, yksi ainoa loiskaus kuului joka vetokerralla ja vene liukui juurikuin lennossa veden pintaa. Viiden minuutin perästä oltiin rannassa. Upseeri hyppäsi laiturille ja ojensi mylady'lle kätensä. Vaunut olivat odottamassa. Ovatko nuo vaunut meitä varten? kysyi mylady. Ovat, rouva, vastasi upseeri. Ravintola on siis kaukana täältä? Toisessa päässä kaupunkia.
Vai niin, mutta mylady ei ole säästänyt tuota pikku rouvaa, jota hän rakasti. Ahaa, tuota kauppiaan rouvaa Fossoyeurs'in kadulta! Ett'eikö hän jo ole unhottanut häntä olleen olemassakaan? Kaunis kosto, totta tosiaan! Kylmä hiki valui d'Artagnan'in otsalta: tuo nainenhan oli koko hirviö! Hän kuunteli vielä, vaan pahaksi onneksi oli riisuutuminen jo päättynyt.
Ette suinkaan, mutta tuo nimi hämmästytti minua, koska minäkin olen tuntenut tuon aatelismiehen, ja minusta tuntui oudolta tavata toinen, joka näkyi tuntevan hänet hyvästi. Ah, hyvin hyvästi, erinomaisen hyvästi, enkä ainoastaan häntä, mutta myöskin hänen ystävänsä, herrat Porthoksen ja Aramiksen. Todella? Heidät minä myöskin tunnen, huudahti mylady, joka tunsi sydämmensä hyytyvän.
Päivän Sana
Muut Etsivät