Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Lewenhaupt nyökkäsi myöntävästi päätään ja Buddenbrock jatkoi: Pääasia on, että saamme aikaa ja että vältämme kaikkea, mikä saa viholliset vimmastumaan, sillä vielä on venäläinen päällystö sangen mukaantuvainen. Mukaantuvainenko? toisti Lewenhaupt selvästi hämillään.
»Täällä», sanoi joku sotamies, »on aseita kaikkialla, ja tuossa mattojen alla on monta täysinäistä ruutitaskua. Me hiivimme kuin madot niiden alle, ja jaamme ruudin miehestä mieheen.» Miihkali kumarsi myöntävästi päätään. »Valitkaa hiljaa, vaan varmasti miehet, jotka lähtevät minun kanssani. Pysykäämme sitte yhdessä, kun meidät viedään pois tästä paikasta.
Mutta, sivumennen kysyen, sinäkö tulit sisään Ebenezerin kanssa?» Vastattuani siihen myöntävästi, kysyi hän: »Ethän sinä ole hänelle sukua?» Minä kielsin sen kokonaan. »Sitä minäkin arvelin», sanoi isäntä; »mutta kuitenkin sinä muistutat vähän Aleksanderia.» Siihen minä huomautin, että Ebenezer näytti olevan huonossa huudossa paikkakunnalla.
Ja ajatukset karkeloivat omia teitään, hänen torkahtelevasta tahdostaan vähääkään välittämättä. Oliko tämäkään onni sitten? Johannes tahtoi vastata myöntävästi. Mitä hän muuta olisi voinutkaan? Olihan kaikki käynyt hänen mielensä mukaan. Ja kaikki muodostunut vielä paljon paremmaksi ja sopusointuisemmaksi kuin hän oli uskaltanut toivoakaan.
Minä etsin erästä repaleista miestä, joka vast'ikään kysyi kaikilta ohikulkevilta naisilta, olivatko he naituja vai ei, sanoi orja. Minä oletan, että sinä olet samainen mies. Kun sulttaani vastasi myöntävästi, niin orja pyysi häntä seuraamaan itseään. He kulkivat kadulta toiselle, kunnes he tulivat kauniin palatsin edustalle, jonka portilla seisoi kaksi orjaa.
Iikka nyykäytti myöntävästi päätään. »Kyllä mies tietää, missä on syntynyt, tietääpä myöskin, missä on elänyt, vaan missä kunkin hauta on, sitä ei kukaan tiedä. Jumala suojelkoon teitä, jalo herra!» Hän joi. »Ettekö tarjoa pikaria myöskin De la Barrelle, urhoolliselle kenraalille, joka on niin kauan yhdessä meidän kanssamme nauttinut kaikkia iloja ja suruja?» kysyi Armfelt.
LEHTORI VIRTALA. Mutta kuinka tämä on ymmärrettävä? Kun ne ennen ovat vastanneet myöntävästi? ROUVA TALLQVIST. Mistä te sen tiedätte? LEHTORI VIRTALA. Neiti Törne itse sanoi. ROUVA TALLQVIST. Hm. Neiti Törne on kenties ymmärtänyt väärin. NEITI T
Niinpä kysyttiin esim. kuuliko hän vielä ääniä; hän vastasi myöntävästi. »Mitä äänenne sanoo?» »Että minun tulee vastata häikäilemättä, ja että Jumala on minua auttava.» Samassa tilaisuudessa kysyttiin, josko äänet koskaan puhuivat ristiin. »Ei», sanoi Jeanne, »ne eivät koskaan puhu ristiin, ne käskivät minua tänä yönä vastaamaan rohkeasti.» »Ovatko ne kieltäneet Teitä sanomasta kaikkea, mitä Teiltä kysytään?» »En voi tähän kysymykseen vastata. Minulla on ilmestyksiä, jotka koskevat kuningasta ja joista en puhu.» Tuomari kysyi, tuliko ääni suorastaan Jumalalta, vai oliko välittäjää. Jeanne vastasi kierrellen, että se tuli Jumalalta. Hän pyysi lykkäystä saadakseen ilmestyksessä tietää, saisiko hän kertoa kaikki: »Luuletteko siis», sanoi tuomari, »että Jumala paheksuu totuuden lausumista?» »
Kun vastasin siihen myöntävästi, selitti hän, ettei se mitenkään sopinut. Ja hän lisäsi leikillisellä tavallaan toivovansa, että kun hän tulee Suomeen, niin häneltä ei täällä liioin ruveta maksua kiskomaan. Sitten hän otti kultarahan kukkarostaan ja antoi minulle suorittamani summan takaisin.
Konradin olin valmistanut surusanomaa vastaanottamaan siten, että olin ilmoittanut hänelle Lillin olevan hyvin sairaana, mutta hän ei voinut viraltansa päästä heti tulemaan. Vasta neljäntenä päivänä Lillin kuoleman jälkeen tuli hän rientäen huoneeseen, jossa istuimme. Onko totta että Lilli? huusi hän. Vastasimme hänen kysymykseensä myöntävästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät