Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Agnes ja Cecilia katselivat häntä koko ajan hyvin tarkkaavaisesti. Miten omituinen, yksinkertainen mies hän oli! Koko hänen olentonsa, hänen vartalonsa, muotonsa, äänensä ja liikkeensä olivat niin terävät ja tarkkapiirteiset, että ne vastoin tahtoakin painuivat katsojan mieleen.
Saisimmepa vaan kuulla kertomuksia lukemattomista ihmissydämistä, joista toiset tulevat toisiinsa, toiset taasen poikkeevat ihan alusta aikain pois kaikesta järjellisyydestä. Niin on se ollut maailman alusta, niin tulee se olemaan maailman loppuun saakka. Eipä löydy ihminen, joka olisi ruumiinsa, kasvojensa ja muotonsa puolesta ihan saman näköinen kuin toinen.
Maaliskuun alussa muuttuu sininen taivas yhä kirkkaammaksi ja ilma kosteammaksi. Vienot satamat ja tiimoja kestävä länsituuli ilmoittavat sadeajan tuloa. Huhtikuun lopussa peittää viheriä väri sinisen taivaan, ja lämpö yhä kiihkenee. Kirkuvaiset apinat metsää karjuttavat paljoa ennen päivän koittoa. Nyt säännöttömät myrskyt rankkasateineen riehuvat, ja pian kuivanut aro muuttaa muotonsa.
"Jos sinusta näytän rumalta, et saa katsoa minua ollenkaan", sanoi hän, tahtoen päästä irti. "Sanopas, oletko voinut oikein hyvin viime aikoina?" "En oikein, ehkä mutta " "Miksi et ole puhunut minulle?" "Minä en tohtinut. Minä tiesin, että sinä silloin heti kieltäisit tanssimasta". Rolf kuiskasi hänen korvaansa jotakin, joka sai koko hänen muotonsa loistamaan ilosta ja kainosta onnesta.
Tuo entinen pelonsekainen arkamaisuus ja itseensä sulkeentunut jurous alkoi hänestä poistua wähitellen, ja hilpeys ja iloisuus astua sijaan. Samassa kuin tämä muutos tuli näkywiin, tuli poika terweemmän näköiseksikin; hänen kalpea surumielinen muotonsa alkoi elpyä ja saada iloisemmat piirteet ja terweemmän wärin.
Kaikista kumppaneistansa hän katsoi ystäväksensä ainoasti erään sekä muotonsa että syntynsä puolesta vähäpätöisen, köyhän tytön. Muut neitoset joiden yhteydessä häntä kasvatettiin, ja jotka suurimmaksi kuuluivat eteviin perheisin, eivät hänestä pitäneet, vaan kiusottelivat häntä ja pistelivät niin paljon kuin suinkin taisivat; Asja ei antanut heille hiuskarvaakan perää.
Päivän valossa huomasi paremmin kuinka kalpea hän oli, mutta hänen muotonsa ilmoitti tyyneyttä ja rauhaa niinkuin lapsen, joka on tuuditettu nukkumaan. Johtajatar tuli häntä katsomaan. "Oletteko kipeä?" kysyi hän. "En, en ole kipeä, eikä minun ole nälkä; olen vaan hyvin väsyksissä^" "Alakerroksessa pidetään saarna hetken perästä", sanoi rouva, "tahdotteko sinne mennä?"
Hänen muotonsa oli nyt täydellisesti kehinnyt ja hänen kasvoissaan vallitsi tuo tyynyys ja varmuus, jota nimitetään majesteetilliseksi ja sanotaan ruhtinaitten ja maailman suurten tunnus-merkiksi ja joka mahtavasti vaikutti kansaan.
Tämäkö se tuota? ... tämäkö se nyt on se rautatie? kysyi Liisa vähän vapisevalla äänellä, ja Matti yhtyi silmillään samaan kysymykseen, mutta värähteli hänenkin muotonsa. Tämä se nyt on ... näitä myöten se nyt kulkee juna. Niin sekö masina? kysyi Matti. Näitäkö ... pölkkyjäkö? Ei pölkkyjä ... näitä rautoja.
Vasta juhannuksen aikaan oli vanhemmilla ilo nähdä kaunista tytärtään, joka poissaollessaan oli kadottanut kukoistavan muotonsa ja myös vähäsen hyvästä luonteestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät