Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Kerroin nyt, millainen oli asian laita ja että komisarius oli lähettänyt minut hankkimaan pari miestä lisää, kuljettaaksemme ilman vahingonvaaraa vankimme asutuille seuduille. Miehet ymmärsivät puheeni todeksi, ja kaikki tarjoutuivat heti toimeen. Tunnin jälkeen istui kolme isäntämiestä ja Sitkan vaari mukanani Sitkan isossa heinäveneessä matkalla järvelle päin.
"Tässä saat ruokaa, kunnes ihmiset paalaavat, ja jos tarvitset enemmän saat lisää, mutta lapsen minä vien mukanani." Eukko kiitti ja oli tyytyväinen lahjaan. Lailan jalkaan pantiin nyt suuret kurpposet ja sitten tyttö käärittiin turkkiin, jossa hän oli niinkuin lämpöisessä sängyssä, jonka jälkeen Jaampa kantoi hänet rekeen.
Jos olisit vapaa, Liisi, hän sanoi, ettei sinulla olisi miestä eikä lapsia, niin veisin sinut mukanani maailmaa näkemään. Minäpä en lähtisi. Hupsu, miksi et lähtisi? En tulisi siellä toimeen. Minua vaivaisi kauhea koti-ikävä. Hän istui silloin jo laivan kannella, minä seisoin hänen edessään. Koti-ikävä? hän matki hienosti hymyillen.
On, Rebekka, on se. *Rebekka*. Sinulle, joka et koskaan voi nauraa! *Rosmer*. On se kuitenkin. Usko minua, minulla on suuri taipumus iloisuuteen. *Rebekka*. Nyt sinun pitää lähteä, ystäväni. Käydä kaukana, oikein kaukana. Kuuletko? Kas tässä on hattusi. Ja tässä keppisi. Kiitos. Etkö sinä tule mukaan? *Rebekka*. En, en, en voi tulla nyt. *Rosmer*. No niin siis. Sinä olet kuitenkin mukanani.
Kiiruhdettiin navettaan, johon kulki jälkiä, ja siellä elukat olivat, tosin hyvin laihoina, mutta terveinä ja täysilukuisina. Mitä tämä merkitsi? Nuorukaiset seisoivat neuvottomina katsoen toisiinsa. Silloin tuli Grills. "Jumalan terveeksi!" tervehti hän rehellisesti ja vakaasti; "tuletteko minun mukanani meille?" "Emme; missä isä ja äiti ovat?" kysyi Antti.
Minä juoksen noutamaan erään imettäjän, jonka toin mukanani aamulla, tytön, josta voin vastata niinkuin itsestäni. Tunnin kuluttua olen täällä taas hänen kanssaan, ja sinä saat vähän juomarahaa, jos autat minua hankkimaan hänelle paikan." Hän lähti, mutta kamarineiti piilotti verkalleen malagapullon ja keksilaatikon kaapin alle ja antoi rouvan soittaa toistamiseen.
Johanna, rakkaani!... Tahtoisin viedä sinut mukanani nyt heti, kotiini Hallaan! Sillä tulethan sinä sinne?... Hallaan, Johanna? Minäkö tahdon?... Tahdonhan minä, sitä juuri tahdonkin, tyttöseni! Ja sinä opit pitämään Hallaa kotinasi...? tulet sinne mukautumaan...? Kyllä varmaankin! Johanna, ... sinä minun omani ... miten armas sinä olet!
Siten liityimme kumppanuksiksi, sanoin lämpimät jäähyväiset hoitajamummolleni sekä maksoin hänelle mukanani säilyneistä rahoista karoliinin viikkoa kohti, ja niin lähdimme jalkaisin marssimaan Hultan kylään. Mainitusta kylästä oli aikomuksemme lähteä suorinta tietä marssimaan Kumlingea kohti.
Kun täältä lähden, vien mukanani hengen ja ruumiin terveyden, uskon onneen ja rauhaan ja hyvinvointiin ja siihen, että kaikki maailmassa ainakin yhdessä sen parhaista paikoista on, niinkuin ollakin pitää. Se oli ajatusteni ainainen toistunta. Rakensin siinä uudestaan ja aina uudestaan ajatus- ja tunnemaailmani, kun se pyrki joutumaan epäkuntoon.
Että mieleni, tämän nähdessäni, kävi surulliseksi ja että siitä saatoin arvata ystäväni ilottoman elämän historian, sen lukijani nyt saattaa käsittää, ja samalla, toivoakseni, suoda minulle anteeksi, että olen vienyt hänet mukanani Taavetti Holstin kamarista, jossa istuin odottaen että ystäväni palaisi punssineen, niin kauaksi nuoruuteni muistojen maailmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät