Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Mutta juuri kun hän tarttui oveen avatakseen sen ja Dora ja koti ja lapset muistuivat hänen mieleensä, tuntui hänestä, että kaikki valkeni. "Miten paha ja epäluuloinen minä sentään olen", ajatteli hän, "miten synkältä kannalta otan kaikki asiat!
Paimenet, jotka kulkivat tien vieressä, soittivat torviansa, ja Junno tahtoi heitä kuunnella; hänen mieleensä muistuivat muinaiset ajat, lapsuuden suruttomat päivät. Hän kuuli myös metsän humun, kirkkaat kyyneleet virtailivat hänen silmistänsä, ja hän huudahti: »Oi suloinen Suomi, mun syntymämaani!
Lisäksi täytyi kärsiä pyörrytystä, pahoinvointia ja luuvalon tapaisia tuimia pistoksia. Mieleeni muistuivat silloin, ja ovat usein jälestäpäinkin muistuneet, skottilaisen virtemme säkeet: "Sua kuuvaloyö ei järjiltä lyö, ei päivän aurinko pistä." Ja todellakin suojeli meitä ainoastaan Jumalan armeliaisuus auringonpistoksesta.
Mutta Hely ei ollut levollinen, hänen sydämensä tuskaili kuten myrskyssä meri. »Oi, jospa aikoja sitte olisin lähtenyt kauas täältä!» ajatteli hän, ja samassa muistuivat hänen mieleensä jälleen nuo unohdetut sanat: »Mitä tänään voit tehdä, älä jätä sitä huomiseksi». Hän oli jättänyt, sen hän nyt liian myöhään ymmärsi. »Mutta pois täältä tahdon!» sanoi hän itsekseen, »ja oikein kauas, jotta kaikki entiset tuttavani unohtaisivat *huutotytön*, niinkuin *hänkin* minut unohti.»
Ja kun uusi kiista sattui ja vihan peikko jälleen heitti hänen silmäänsä nurinkurisia kuvia luovan lasi-sirun, silloin muistuivat hänen mieleensä kaikki entisetkin samantapaiset sattumat ja niiden aiheuttamat mielialat.
Turkiksiin hyvin käärittynä istui Eevi reessä Heikin rinnalla. Kyyneleiltään ei hän pitkään aikaan saanut mitään sanotuksi, mutta kun hän vähitellen alkoi tyyntyä, muistuivat monet entiset ajatukset mieleen. Usein jo Soinamossa ollessaan oli hän häämatkaansa mielessään kuvaillut. Hän oli ajatellut valoisaa kesäyötä tahi kuutamoista ihanaa talvi-iltaa Nyt oli tuo onnenhetki tullut.
Kertomuskirjain lukemiseen päästyä avautui Aliinalle ikäänkuin uusi maailma. Niihin kiintyi hän kuin parhaisiin, uskollisiin ystäviin. Koti-ikävät muistuivat harvoin mieleen, selvimmin silloin, kun isä liikkui kirkolla päin ja kävi katsomassa. Isän käyntejä ei hän ensinkään kaivannut.
Kun ovat suutuksissaan, niin pitävät aina vaan sitä yhtä mielessään, joka heitä loukkasi, ja unohtavat kaiken muun, vaikka se olisi kuinka lempeätä. Ensin opettaja istui kauan alallaan, sitten nousi kapineitansa purkamaan. Hänelle muistuivat koti-olot mieleen, kun näki tutut esineet ympärillään.
Mieleeni muistuivat pyhät runoilijan sanat: Sinä, Herra, lähetät pimeyden: silloin lähtevät kaikki metsän eläimet liikkeelle. Nuoret leijonat kiljuvat saalista ja elatustansa Jumalalta etsivät. Aurinko nousee: silloin he vetäytyvät pois luoliinsa ja panevat siinä maata. Ihminen lähtee silloin työhönsä ja tehtäväänsä iltaan asti.
Micawber'ista. Sattumalta tullessani oven luo, kun iltamaidontuoja avasi sen, muistuivat Mr. ja Mrs. Micawber vielä kahta elävämmin mieleeni. "No", sanoi maidontuoja varsin nuorelle palvelustytölle. "Onko kuulunut mitään tuosta vähäisestä rätingistäni?" "Kyllä, isäntä sanoo, että hän ennen pitkää suorittaa sen", oli vastaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät