Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025


Kun ajattelin Karolinan elämää, huomasin kuinka kova naisen kohtalo on, kun hän on vangittuna sillä seudulla, josta hänen pitäisi päästä surullisia muistoja pakoon.

Näiden kirjojen lukeminen herätti sentähden aina muistoja vanhasta koti-elämästä. Tämän arvokkaan, rakkaan kirjan lahjoitti äitini nyt Evalle, joka oitis päätti saman mallin mukaan valmistaa uuden, omista kokeistansa. Seurauksena kaikesta tästä oli se, että Eva, kun palasimme täältä, luuli olevansa täydellisesti koti-elämän salaisuuksien perillä.

Ja kun Henrik katsoi sinne ylös, sinne liikkumattomien höyhenpilvien etäisyyksiin, rauhaisiin avaruuksiin, niin syntyi hänessä ajatus: ei siellä ole mitään muuttunut, ei ole mitään rikottu, ei mitään hävitetty, ei mitään muistoja herjattu, kaikki on entisellään, kaikki tallessa, tallessa isä, tallessa keinutuoli mattoinensa, tallessa kuhmuihin mennyt ja pohjasta ruostunut vanha rautainen kylpyamme, tallessa kesä ja pääskyjen liverrykset ja suuri onnellinen, loppumaton kotielämä.

Nuori nainen katseli uteliaana ympärilleen tuossa uudessa luonnossa, joka levisi hänen silmäinsä eteen; se oli uusi, mutta kuitenkin oli täällä entisiä muistoja, hänen rakkaan Yrjönsä lapsuuden muistot olivat tähän paikkaan kiini kasvaneet.

Kun heidän uudistettu tuttavuutensa Georgin kanssa näin oli jonkun aikaa kestänyt, teki Helena sen varman havainnon, ettei Georg koskaan sanallakaan kajonnut heidän väleihinsä tai yleensä entisyyteen. Hän oli nähtävästi kaikki unohtanut, eikä Helenan läsnäolo tuntunut herättävän hänessä mitään muistoja tai tunteita.

'Lapsuuden muistoja' tekisi mieli pitää ikäänkuin kuuluvina *Vaaralla* ja *Elsa* romaanien sekä *Lapsia* ja *Pieniä ihmisiä* novellien kanssa samaan laajaan yhteyteen, jolle Pakkala yritti perustaa kotoisen kaupunkiepiikan. Yritti perustaa ja perusti, vaikka tulos kenties ei vastaa tarkoitusta siinä määrin kuin soisi.

Että heidän piti olla vaiti ja totella. Muistojako? Onhan minulla muistoja, kehoittavaisia, mutta ei rakkaita muistoja. Minä tahdon sanoa teille sen nyt, kuin minä ymmärrän, mitä minä olen tuntenut, ja kuin minä uskallan puhua: minä olen vihannut tätä tietä teidän ja noiden toisten tähden.

Niinpä kuuluu edellisenä yönäkin yrittäneen väkisin tänne heidän asuntoonsa muutamia Shpalernajassa säilytettyjä roistoja, kostaakseen muka kärsimänsä vääryydet. Meillä suomalaisilla, jotka olimme Afanasjevin osastossa, ei kellään ole hänestä ikäviä muistoja.

Hän yritti olla tapaamatta Runebergia ja palauttaa mieleensä menneisyydestä vanhoja muistoja, jotka kerran olivat tulittaneet hänen mieltään. Mutta muutamana kesäkuun päivänä sattuivat he yhteen eräällä huviretkellä.

Sarjanen veneitä seurasi sitä venettä, missä hän istui; välistä muutamat lauloivat hänen soittamiansa lauluja, mutta enin osa oli vaiti ja kuunteli tuota outoa soitantoa, katsellen pitkin vuonoa merelle päin pohjoismerelle, joka pauhasi ja herätti heissä surun ja toivon muistoja, muistoja rakkaudesta ja kaipauksesta. Haugelaiset olivat jo aikoja sitten jättäneet rukoushuoneen.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät