Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Esteri ei ollut käynyt vieraspidoissa sitten juhannuksen, kaikkein vähimmin olisi lähtenyt tänään, jolloin olisi viettänyt omaa juhlaansa täällä kotona yksinäisyyden rauhassa, soitellen ja muistellen ja haaveillen.
Ja everstiluutnantti vaipui syviin ajatuksiin, muistellen uudestaan mielessään aamupuolista kohtausta linnassa. Kuka oli tuo mustapukuinen mies, jonka hän oli nähnyt ja kuullut puhelevan kuningattaren kanssa? Niistä suosituskirjeistä häntä varten, jotka kuningatar sanoi lähettävänsä jesuiitti-kenraalille, päätti everstiluutnantti, että mies varmaankin oli jesuiitti.
Minulla on komennettavinani lähes 200 miestä. Ennenkuin olemme saapuneet Oder virralle, on minulla kenties kaksituhattakin, jotka minä vien kuninkaalle. Mutta minä vien ne hänelle vasta muutamain sankaritöitten perästä. Minä hyökkään rykmenttieni kanssa Saksiin ja ahdistan vihollista takaapäin. Mitenkä? Ettekös te aiokaan Berliniin? kysyin minä, muistellen yksinäistä Fredrikaa.
Ei, ei; tän'yönä ei. Tahdon olla sinun luonasi, mun rakas vaimoni. Nora. Ystäväsi kuolemaa muistellen ? Helmer. Sinä olet oikeassa. Tämä asia on saattanut meidät kumpaisenkin kauhistukseen; siihen on tullut epäkaunista meidän välillemme; kuoleman ja häviön mietteitä. Tästä meidän tulee kokea päästä irti. Siihen asti . Menkäämme kumpikin omaan huoneesensa. Hyvää yötä! Nuku makeasti, Nora.
Hän rukoili Jumalaa rukoilemistaan, katkeruudella muistellen sitä aikaa ennen sotaa, kuin he vielä olivat toimeentulevaa väkeä ja Bartek vielä teki työtä tehtaassa talvella. Hän meni naapurien luo lainaamaan rahaa. Heillä ei ollut. Sota oli tuntunut kaikille. Justin luo ei hän uskaltanut mennä. Hän oli velkaa hänelle jo ennestään eikä edes maksanut korkoja.
Nyt ovat tosin Eskon häätuumat käyneet aivan toivoni mukaan, mutta kaikki taitaa äkisti muuttua vielä. Nyt tulee poika takaisin asiaansa toimittamatta, ja äiti, muistellen kuinka lähellä viiden sadan perintöä minä olen, taitaa vimmassansa naittaa Eskon jonkun viheliäisimmän naasikan kanssa.
Mutta sentään tahtoisin rukoilla hänen elämänsä puolesta, maan vuoksi, sen kodin vuoksi, jota vastaan olen niin paljon rikkonut mutta itse en enää haluaisi häntä nähdä! Tahtoisin hiljaa elellä edelleen surullista elämääni muistellen sitä, mikä on ollut ja mikä on tehnyt sen niin äärettömän rikkaaksi.
"Kyllä, kyllä ... mitäs, eihän sitä yhdellä hyvälläkään aterialla kauvas päästä; sainhan minä tuolla Kivistössäkin menneellä viikolla syödä vatsani täyteen", sanoi hän naurusuin, ikäänkuin muistellen noita parhaita nykyisen elämänsä aikoja. "Minä menen sanomaan eukolleni, että hän panee teille ruokaa", sanoin minä, käsittäen, että hänellä taasenkin olisi aika saada kylläkseen syödä.
Noin kello kahdeksan aamulla herätti masinisti minua ilmoittaen, että yksi ukon pojista oli saatu ja paraikaa oli kannella. "Onko se Georg?" kysyin minä pikaisesti. "Sitä en tiedä; mutta nätti mulli se on, olkoonpa sitte kuka tahansa", lisäsi masinisti sanoihinsa ja hymyili, ikäänkuin jotakin lystiä muistellen. "Hän istuu kokassa, jos tahdotte häntä tervehtää".
Herrat Nikkinen ja Rikkinen olivat olleet koulutovereita, hyviä ystäviä, mutta, niinkuin usein tapahtuu, olivat he eronneet eri haaroille, muistellen tosin toisiaan, mutta tietoja toisistansa saamatta. Sortavalan ja Porin väli onkin jota kuinkin pitkä ja hankalakin, ennenkuin kaikki aikeissa olevat emä- ja haararadat meidän maassa alkavat siunatun vaikutuksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät