Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
TURKKA. En tullut nimeä kysyneeksi. Oli miellyttävän näköinen tyttölapsi. Oliko se tuo piikatyttö? TURKKA. Täällähän se on se losusaapas! ANNI. Talostahan sille olisi kengät tuleva, mutta ei ole saatu suutaria. TURKKA. Huono isäntä. Näkee kaikesta. ANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ikämies, haluton ja väsynyt. TURKKA. Mutta! Sulhanen kumminkin on? ANNI. On tarjolla. TURKKA. Sepä hyvä.
Gast siristi silmiään ja arveli sen kyllä olevan mahdollista. Sanotaan myös, että kapteenilla on onni merellä, jatkoi raatimies. Kapteeni Gast siristi vielä pahemmin silmiään ja arveli, ettei ollut juuri syytä moittia. Olkaamme suorat, sanoi laivan isäntä.
'Aivan mahdotointa on häntä rangaista', hän tavallisesti sanoi minulle; 'ja ystävällisyydestä ei ole mihinkään hänen suhteensa'. Asja käsitti kaikki erittäin hyvin, oppi mainiosti, paremmin kuin kaikki muut, mutta ei millään ehdolla tahtonut antautua yleisen kurin alaiseksi; hän niskoitteli, jöröitteli... Minä en saattanut häntä siitä liiaksi moittia: siinä tilassa, jossa hän oli, hän ei saattanut muuta kuin joko olla nöyrä jokaista kohtaan, tahi karttaa jokaista.
"Antakaamme mekin lähettiläitten olla ja ryhtykäämme toimeen naisen avulla. Sinun leikkikumppanisi Zoë on oivallisesti sen asian toimittava. Kuka voi moittia siitä, että kauneutta rakastava neito karkaa vartijoistansa?"
Raskas on oma taakka, vaan raskaampi vielä, kun muut sitä lisäävät.» Nyt arvasi emäntä sopivaksi alkaa tutkinnon ja sanoi samaan liitteesen: »Raskain kaikista on paha omatunto. Eihän vain se liene teitä rasittamassa?» Silloinpa kaikki selvisi Iikalle. Saadaksensa vain moittia olikin emäntä siis ruvennut ystävälliseksi ja tervehtinyt häntä.
Semmoinen maamoukka se vain on, kun olen pitänyt häntä erillään kaikista maailman kouluista; eikä ole syytä moittia, sillä hyvästi näkyy jatkavan mitä vähiä olen täällä aloitellut. Et uskonut sinä vanhaa körttiläis-Kustaata, kun laitoit lapsesi maailmalle! Tiedäthän, että rovastimme oli minut siihen saanut, sanoi Vuorela. Hänen luotansa juuri tulenkin. Ja mitä sanoo rovasti nyt?
Häntä olisi nyt pitänyt estää, mutta hän laskeutui kuitenkin, vieläpä muuttui Maslovaksi ja alkoi moittia Nehljudofia: »minä olen pakkotyöläinen, mutta te olette ruhtinas». »Ei, en anna perää, ajatteli Nehljudof, heräsi ja kysyi itseltään: Teenkö siis oikein vai väärin? En tiedä, ja minulle on yhdentekevä.
Käyntinsä oli määräkäs ja tasainen, äänensä lempeä; käsiänsä ei hän koskaan pitänyt lakkarissa, käytti aina hansikoita, joita ei sopinut moittia, oli sorea puvulleen sillä omituisella tuntomerkillä, että pienoinen valkea nenäliinan nipukka pisti ulos hänen sinisen, kolmella kaluunalla koristetun viittansa lakkarista.
Tässä suhteessa ei siis voi isonjaon-maanmittaria mitenkään moittia. Ainoa puutteellisuus on siinä, että maanmittari, viimeistellessään jakokarttaa, on sattumalta unhottanut merkitä talon litteraa tälle suoniitylle. Siinä olisi oleva joko littera L, tai H: Lahisten, tai Holman merkki. Kumpiko, on vaikea tietää!
Sinä olet noin alakuloinen sentähden, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin, sanoi minulle joku aika takaperin eräs naimisissa oleva tuttavani. Oletko sinä vähemmän yksin, aijoin kysyä, mutta en hennonnut, sillä tiesin sen kohdan kipeäksi. Annoin hänen vain moittia minua siitä, etten ollut hankkinut itselleni kokemusta siitä, miltä tuntuu rakastettuna oleminen tai rakastaminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät