Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
On noin kolme viikkoa siitä kuin Sir Peterin ja Lady Chillinglyn kutsumat vieraat kokoontuivat Exmundhamiin, ja he ovat vielä siellä, vaikka maatilalle kutsuttujen ihmisten harvoin on kylläksi sääli sen omistajan ikävyyttä, viipyäksensä siellä enemmän kuin kolme päivää. Mr Chillingly Mivers tosin ei ollut tämän tavallisen rajan yli mennyt.
"Teidän määritelmänne on erittäin hyvä," sanoi Gordon, "ja minä perustan siihen anteeksipyyntöäni siitä, jota serkkuni katsoo valheellisuudeksi." "Minä oletan että tämä on todellinen elämä," sanoi Kenelm surullisesti hymyillen. "Tietysti se on," sanoi Mivers. "Joka päivä minkä elän," huokasi Kenelm, "vahvistaa yhä enemmän minun vakuutustani siitä, että todellinen elämä on haaveellinen valhe.
Mr Chiilingly Mivers oli omissa ja muiden silmissä mies, joka olisi voinut saavuttaa mainetta missä kaunokirjallisuuden haarassa tahansa, jos hän vaan olisi katsonut hyväksi ilmaista erinomaisia omaisuuksiansa siinä.
"Minä tiesin, että kaste oli tuleva," sanoi Mivers. "Pyhkikää pois se, niin olette hyvä; ei mikään ole niin epäterveellistä. Me tiedämme ennakolta mitä aiotte sanoa, jotenkin näin. Kun nuorukainen on kuudentoista vuotias, on hän hyvin kokematon; hän on silloin jatkakaa mitä?" "Jos aiotte keskeyttää minua röyhkeästi kun ainakin," sanoi pastori, "miksi tahdotte kuulla minun mielipidettäni?"
"Ettekö usko että Kenelm on häneen mieltynyt?" "Suoraan sanoen sitä en usko." "Kenties joku toinen vetovoima? On asioita, joista pojat eivät puhu isiensä kanssa. Ettehän milloinkaan ole kuullut että Kenelm on ollut vähän hurja?" "Hurja hän on niinkuin se jalo raakalainen, joka juoksi metsään," sanoi Mivers serkku. "Te peloitatte minua!"
Illalla, kolmantena päivänä Mr Mivers'in tulon jälkeen istui hän, pastori ja Sir Peter viimeksi-mainitun salissa, pastori nojatuolissa tulen ääressä tupakoiden lyhyestä piipusta; Mivers oli pitkällään sohvalla vetäen sisäänsä tuoksun lempitupakastaan. Sir Peter ei milloinkaan tupakoinut. Pöydällä oli konjakkia, kuumaa vettä ja sitronia. Pastori oli kuuluisa totinvalmistamisen taidossa.
"Toden totta," vastasi Mivers joka nyt oli aamiaisensa lopettanut ja istunut mukavalle tuolille, "toden totta, sitä en voi sanoa; jos hänelle tapahtuisi joku suuri onnettomuus ja hänen olisi täytymys tehdä työtä henkensä elättämiseksi, tai jos joku muu surullinen kohtaus panisi hänen hermonsa liikkeesen, niin luulen että hän tekisi loiskinan siihen elämän virtaan, joka vie ihmisiä hautaan.
"En ole milloinkaan oikein voinut käsittää mitä kaloja nämä ovat," sanoi hänen suuri-arvoisuutensa John Stalworth. "Eihän toki hau'et Hotoftarein vertauskuvana olleet." "Minä luulen, että ne ovat tuutaimia," sanoi Mr Mivers. "Tuutain on kala, joka kyllä tietää miten parhaiten hyvässä turvassa pysyy, sillä se mieluisimmin oleskelee syvissä koloissa ja piilopaikoissa."
Mutta Mivers piti uskollisesti lupaustansa säilyttää kirjailijan nimettömyyttä pyhänä, ja Kenelm katseli suurella ylönkatseella sekä kirjoituksia että niitä lukijoita, jotka niitä kiittivät.
Puhe kääntyi tästä helposta, häilyvästä tavasta valtiollisiin asioihin, puhuttiin valtiollisesta johtajasta, joka oli etevin arvoon ja asemaan katsoen siinä puolueessa, jota Mivers sanoi seisovansa lähellä hän ei mihinkään puolueesen kuulunut, sillä hän kuului vaan itseensä. Mivers puhui tästä johtajasta suurimmalla epäilyksellä ja halveksivalla tavalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät