Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
JUSSI. Me lähdemme huomenna lääkäriin, ehkä hän tietää jotain neuvoa. Nyt unohdamme pois kaikki kummitukset ja puhelemme muista asioista. HANNA. Tehdään niin. Ajattelin sitä jo äsken ehdoittaa. MAIJU. Mutta eikö minun pidä jo vähitellen lähteä? Jussi, katsoppa kelloasi. JUSSI. Jaa-a! Ei tässä enää ole aikaa kovin vitkastella. Kymmenen minuttia korkeintaan. MAIJU. Voi, voi!
Eikä poika hätäillyt, vaikka pitkä viisari oli kymmenen päällä, tyytyväisenä hän yhä jatkoi syömistään. Hanna sieppasi toiselta pöydältä kirjat kainaloonsa ja läksi. Jalat eivät liikkuneet nyt niin keveästi kuin ennen; mutta mitä se teki, kovaa kiirettä ei vielä ollutkaan. Eikös tornin kello lyönytkin vasta puoli? Heidän siis oli kahtakymmentä minuttia edellä.
Miten mielensorrossani saatoin havaita olin minä noin viisitoista minuttia alinomaa mukellut alaspäin alituisessa pimeydessä, kun vihdoin rupesin oivaltamaan vienoa päivyttä ja heti jälkeen puhtaan ja kirkkaan taivaan.
"Malta puoli minuttia, hyvä Gustava!" huusi hän ja juoksi ulos. Puutarhasta, joka oli jotenkin säilynyt sammuttajain jaloilta, löysi hän persiljaa. "Eihän nyt tuolla lailla sovi lähettää tarjotinta sisään," sanoi hän tullessaan takaisin ja koristi kuin koristikin voirasian ja kalalautasen viheriällä. Saatiin vihdoin vuodekin valmiiksi pormestarille, ja niin oli suurin huoli pidetty.
Sen kautta pääsi kapealle kujalle. Tämä portti avattiin ja pakolaiset olivat pelastetut. Naomi asettui ensimäiseksi ja vei heidän sille takaportille, joka johti Sadok'in kartanolle; muutamia minuttia sen perästä olivat kaikki turvassa Sadok'in huoneessa.
Kello kolmen aikaan antoi Jeanne naapurinsa valjastaa kärryt ja viedä hänet Beuzevillen asemalle, jossa hän odotti palvelijattarensa tuloa. Hän seisoi asemasillalla tuijottaen koko ajan raiteita pitkin, jotka kapenemistaan kaveten häipyivät etäisyyteen. Vähä väliä katsoi hän kelloa. Vielä kymmenen minuttia. Vielä viisi. Vielä kaksi. Nyt oli aika junan tulla.
Minä en tahdo sinulta vastausta ennenkun yhdeksän päivän perästä. Seuraa minua nyt uuteen, ehkä ikuiseen vankeuteesi." Signe seurasi peljättävää miestä, joka monen maan-alaisen käytävän ja holvin kautta vei hänen siihen kauheaan vankihuoneesen, jossa Appellona muutamaa minuttia ennen oli heittänyt henkensä.
Ja Rautio sai vastauksen kysymykseensä; se ei ollut mikään unelma, vaan todellinen onni, että hän muutamia minuttia myöhemmin istui matkatoverinsa vieressä ja kertoi hänelle, ettei hän koskaan ollut lakannut rakastamasta, että Elli oli ollut ja pysyikin hänen naisellisena ihanteenaan. Kuinka paljon heillä oli sanottavaa toisilleen; Miten onnelliselta tuntui tulevaisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät