Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hänen sydämensä alkoi tykyttää kovemmasti, hänen poskiltaan katosi tuo peloittava kuoleman vaaleus; henki, joka lähdössään oli ollut, palasi jälleen, ja vähän ajan kuluttua avasi hän silmänsä. Vanha parooni hyppäsi kohoksi ilosta. «Hän elää, hän elää! Jumalalle kiitos, hän elää!« Maria eli mutta minkälaista elämää! Anna.
Ei se kumminkaan maksa vaivaa. En minä viitsi.... Parasta kuin lähden pois. Oikeastaan en ymmärrä mitä täällä teinkään ... mitä varten tänne tulin. Tänne meidän paikkakunnalle? Niin, ja Suomeen ylipäänsä. Olisi minun pitänyt tämä tuntea ... ja tietää, minkälaista täällä oli.... Ehkä halutti sinua kuitenkin käydä kotimaassa vielä kerran.
Aina vielä istuu kuitenkin isäntäväki liikkumatta; ei ole pienintäkään merkkiä, että olisi aikomus suoda mitään vieraan varaa. Senvuoksi Lemminkäinen nyt rohkeasti itse muistuttaa heitä siitä velvollisuudesta: »Enpä liene lempivieras, Kun ei tuotane olutta Tulevalle vierahalle!» Vihaisen sanataistelun jälkeen tuodaan viimein ruokaa, tuodaan juomaa, mutta minkälaista!
Tämä Iisakki makasi silloin sairaana enkä minäkään uskaltanut lähteä laskemaan, vaan odottelimme tulvan alenemista... Silloin eräänä yönä tuli kova pohjatuuli, repi lautat irti ja vei koskeen, yksin puin hajoittaen... Se maksoi puulaakeille tuhansia..." "Niin kävi", vakuutti Iisakki. "Kyllä minäkin muistan, minkälaista se oli."
Niin, nyt hän oli kerrankin tullut ulos maailmaan, yksinään ja tuntemattomana keskelle muurahaispesää!... Kun hän ennen oli ajatellut, minkälaista olisi ulkona maailmassa, niin oli hän aina ajatellut Bataviaa ... purjehtinut sinne "kenraali Svadecroonilla," sillä vanhalla haaksella siellä kotiseinällä korkeine peräkannen linnoituksineen ja pullistuneine purjeineen raakapuissa ... niinkuin hänen isoisänsä!
»Leena on erehtynyt», huomautti Laura. »Ei nyt ole minun syntymäpäiväni eikä nimipäiväni.» »Ei olekaan mikään päiväsi, kyllä Leena tietää, mutta muuten vain Leena toivottaa onnea.» »Kirkastako?» »Niin, rakas Laura, kirkasta onnea, kirkasta oikein.» »Minkälaista se kirkas onni on?» Leena joutui hämilleen. Taas oltiin samassa kuin äsken. Mutta sitten hänelle äkkiä johtui mieleen mutka.
Kyllähän se ne itse osti, myönsi Pekka, vaan sinä ehkä viekoittelit samoin kuin silloinkin yhtenä iltana viekoittelit Hemmolta uskon niin vähäksi, että saatiin pitää vaikka minkälaista elämätä ... etkö jo ala katua niitä syntiäsi. Sinä ja Matti saatte ne niskoillenne; tehän käskitte.
Oli kuin hän nyt vasta olisikin tullut tuntemaan, minkälaista elämä täällä oikeastaan oli. Jouluaikoina, kun Oskar ja Astrid olivat kotona, oli kaikki aivan toisenlaista ja kesäisin, jolloin kaiket päivät oltiin ulkosalla, ei ollut paljo tietoa koti-elämästä. Mutta nyt oli toisin. Nyt sitä oikein näki miten raskaan iloton tämä hiljaisuus oli.
"Hirveätä... Tiedättekö, minkälaista on metsässä, kun lintujen laulu on tauonnut? Sellaista oli kaikkialla. Kukaan ei tahtonut mennä seurusteluhuoneeseen, missä sävelenne olivat kaikuneet. Oi, rouva Blum teidän laulunne ... ehkä saattaisi unohtaa teidät itsenne ... en tiedä ... mutta ei koskaan teidän lauluanne..." Dora punastui ja pudisti päätään kumpikaan heistä ei tietänyt, mille.
»Minkälaista poikaa?» »Reipasta, rohkeaa, iloista poikaa.» »Mikä poika se on?» »Se, jolle minä sen hatun olisin ostanut.» »Missä se poika on ollut?» »Roomassa.» »Veli Erkkikö?» »Ei, vaan elävä veli.» Syntyi hetken äänettömyys. Sitten äiti suuteli Lauraa ja sanoi: »Luetaan nyt yhdessä siunaus. Sitten sinä nukut rauhassa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät