Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Hän otti esille paperin ja kynän, asetti ne valmiiksi eteensä ja piirsi ylälaitaan päivämäärän ja hiukan alemmaksi: »Rakas Miia!» Mutta kun hänellä ei ollut vielä selvillä, miten aloittaa ja miten jatkaa. Niin päätti hän ensin nukkua ruumiistaan päivällisen raukeuden.
Hän katsoi myöskin Miiaa silmiin, ja hänen terävä katseensa lumosi lapsen, niinkuin käärme lumoaa pikku linnun. Pikku tyttö katsoa tuijotti rouva Burströmiin, hänen silmäteränsä suurenivat ja hän veti luomet kiinni, olkapäät olivat koholla ja suu auki. Matami Jonson uudisti kysymyksensä vielä innokkaammin. "Olen", vastasi Miia ihan kaiuttomasti ja lakkaamatta rouva Burströmiä silmiin katsoen.
Tässä on vähä viiniä", sanoi hän pannen pöydälle pullon, "se tekee teille hyvää, matami... Ja tässä on vähä vaatteita ... kengät Niilolle ... kuten sanoin, unhotetaan nyt pois koko asia, matami... Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut, sen kyllä käsitätte... Miia on kelpo tyttö... Hän saa tulla auttamaan vähän kyökissä ja syödä siellä päivällistä ... ei hänelle muuten näinäkään päivinä ole mitään pahaa tapahtunut, sen saatan sanoa ... kruunun sai hän ja poika kaksi, ja ne he saavat pitää, sen nyt arvaatte..."
Mutta kun hän pääsi niin etäälle, ett'ei matami häntä enää nähnyt, muuttui hänen muotonsa kokonaan; kavala hymy, jolla hän äsken oli maustanut sanojansa, katosi, silmissä piilevä pahuus leimahti ilmi, hän puristi nyrkkiä ja mutisi puoliääneen: "niin, niin, odottakaahan vain te, koko rosvojoukko!" Pihalla Burströmin huvilan edessä seisoi pikku Miia Jonson odotellen.
Minä tahdon panna sen rautatien aseman laatikkoon, jottei se hukkuisi ja sinä turhaan menisit noutamaan postia. Kun palaan takaisin asuntooni, niin vaivun vuoteelleni, ja viimeinen ajatukseni, ennenkuin ummistan silmäni, olet oleva sinä. Sama.» Ei ollut Miia saanut aikoihin niin hellää, niin rakastavaista kirjettä Antiltaan.
Kaupunkiin ja rouvan omaan asuntoon saavuttua, laittoi rouva heti noutamaan puodista rusinoita, manteleja ja veskunoita, asetti ne herkut Miian eteen sekä viereen vielä yhden kruunun rahankin, ja sanoi sitte, että jos Miia tunnustaisi totuuden ja neuvoisi, mihin oli pannut korvarenkaat, niin saisi hän kaikki nuo.
Vaivaisia syntisiä me kaikki olemme, Matti niinkuin muutkin, kuului pistävästi nurkasta. Kukas täällä täydellinen on, huoahti Malakias. Kelpaahan Matillekin jumalanvilja, muistutti Miia. Olen koettanut olla kohtuullinen nautinnossani, sanoi Matti. Nyt kuului meluavasta joukosta: En minäkään ole sikana ollut! Määräni minäkin tiedän! En ole kertaakaan kurrassa ollut.
Niinpä tuo tuntui sydänalakin pakahtuneelta paljosta istumisesta. Siinä oli tosin se este, että tänään oli sovittu kirjeenkirjoituspäivä ja jos nyt ei suorita tehtäväänsä, niin menee postivuoro ohitse. Miia kävelee kaksi virstaa postiasemalle, ja kun ei tule mitään, niin se syyttää kylmyydestä ja herkeää onnettomaksi. Siinä on sitten pitkät selitykset ja vakuutukset.
Päivän Sana
Muut Etsivät