Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Siitä saakka, kun tulin sen omistajaksi, rakastan minä sinua, sitä olen yöt, päivät miettinyt, miten voisin saada myös sinut omakseni. Sinun vuoksesi, Gudula, olen tämän huvilan ostanut, sinun vuoksesi olen yhden uskotuistani pannut tänne asumaan. Minä tiesin kyllä, että sinä olet yhtä viaton kuin puhdaskin, yhtä ankara kuin taipumatonkin.
Niin, minä olen miettinyt että lähetetään Helsinkiin tästä Sannyn koulusta tuommoinen kiitoskirje, jonka minä kirjoitan alle ja te myöskin ja Kapt. rouva. Vastaprotestiko? Mainiota, mainiota! Mistä sinä sen keksit? Siinä minä tahdon olla mukana. Pankinh. rouva. Minä myöskin. Ass. rouva. Juuri sama asia, jota minä aijoin ehdottaa! Merkillistä, se pyöri juuri kielen kärellä, vaikkei se sieltä vielä
"Häh ... kuinka...? Eihän minua mikään waiwaa", sanoi Heikki ikäänkuin hawahtuen. "Olethan niin hajamielinen, että oikein kammottaa." "Niin ... tosiaankin. Olen miettinyt mitenkä saisin kyläläisilleni waloa, jonka tarpeessa tunnen heidän olewan, mutta en ole keksinyt mitään pätewää keinoa", selitti Heikki. "Et mitään keinoa?" "En."
Rouva Bonacieux oli hänkin puolestaan miettinyt, mutta, se on meidän sanominen, nuo mietinnöt olivat aivan kokonaan muuta kuin kunnianhimoisia; vastoin tahtoansakin olivat hänen ajatuksensa lakkaamatta kiini tuossa kauniissa uljaassa nuoressa miehessä, joka näytti niin rakastuneelta.
Mutta huhuttiin, että hänet kaksi vuotta sitten oli nähty Munsalassa tai Oravaisissa, ja tämä huhu sai Marian seuraamaan noita toisia pohjoiseen päin, sitä kernaammin, kun hän oli mieltynyt Riittaan ja toivoi täten haihduttavansa setänsä jäljiltään. Eliaksella oli omat syynsä, joiden vuoksi hän ei tahtonut palata Etelä-Suomeen, eikä hän kauan miettinyt, ennenkuin liittyi seurueeseen viidenneksi.
Itsekseen hän on näitä miettinyt ja paperille pannut. Isänmaa ja kansa ovat hänelle selvinneet kuin itsestään. »Tämä meidän Suomi, tässä meidän Suomessa» hän sanoi tuon sellaisella hellyydellä kuin olisi lapsen päätä silitellyt.»
"Jos hän saapuu onnellisesti perille, tulee puute leirissä yhä suuremmaksi." "Totta kai Roomassakin paastotaan", arveli Hildebad lyöden nyrkillään pöydällä olevan kovan leivän palasiksi. "Katsotaan, kuka kauemmin kestää." "Usein olen miettinyt synkkinä päivinä ja unettomina öinä", jatkoi kuningas hitaasti. "Miksi? Miksi kaikki tämä on tapahtunut?
Hän oli miettinyt asioitansa, miettinyt miten hän suuremmalla voitolla voisi niistä selvitä ja samalla pysyä ainakin siinä maineessa, missä hän nyt oli. Hänen oli täytynyt tunnustaa itselleen, että hänessä itsessään oli jonkunmoinen muutos tapahtunut; tämän luuli hän huomaavansa siitä, että hän, joka ennen ei laisinkaan lukua pitänyt muiden puheesta, nyt ei sietänyt, että hänestä pahaa puhuttiin.
Vanha rouva oli sangen iloinen siitä, että rakas Marttansa oli saanut niin hyvän, niin ylevän, niin korkea-sukuisen herran sulhaiseksi. Sitä ei hän ennen olisi osannut aavistaakaan. Hän oli usein surullisesti miettinyt Martan tulevaisuutta, kun Jumala heitä pois kutsuisi. Nyt loppuivat pelkonsa. Vähän toisilla silmillä katseli provasti asiaa.
"No eipä mikään, ei juuri mikään... Oi, minä rakastan sitä ukkoa enemmän kuin elämääni ... muutoin hän oli hovikamreeri ... se tahtoo sanoa vaan arvonimen ... hän oli muutoin mitä sanotaan nimismies, vakaa, vilpitön, jalo luonne". "Jalo nimismies", mietti Annette. "Oi, niin liikuttava!" "Oletteko usein kotona?" kysyi kamreerin rouva, joka ei laisinkaan miettinyt nimismies-arvoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät