United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vanhan maan ylellisyyden hylkäämme nyt", lausui Mr. Micawber, suuresti tyytyväisenä tästä luopumisestaan. "Metsien asukkaiksi ruvenneet eivät voi toivoa saavansa ottaa osaa etu-oikeutettujen maan hienoihin tapoihin". Tässä joku poika tuli sisään sanomaan, että Mr. Micawber'ia tarvittiin alakerroksessa. "Minua aavistaa", lausui Mrs.
Katsella maantien nopeimmasta metsien nopeinta, maantien uusimmasta kummituksesta metsien vanhinta kummaa, sen muinaismuistoa, satain tuhansien sukupolvien takaista, jonka esi-isät ehkä olivat nähneet mammutin tällä samalla suolla katkomassa kerppuja lehdosta tuolta aarnion raidasta, silloin kun he itse koloivat haapaa toisella rinteellä.
Nämät omaisuudet eivät olleet sukukartanoita; tuo vanhus oli sinne saattanut ahkeran maanviljeliä-liittokunnan. Felikshill'iksi kutsuttiin tuota sievää maataloa, joka, keskellä avaraa puutarhalaitosta, oli kuten keskipiste pitkälle ulottuvalle, nuorien ja metsien väliin piiloutuneelle laaksolle, joka kuului ruotsalaisille.
Mutta minä olen näinä viime päivinä aina silloin tällöin tuntenut väsymystä, vaikk'ei olisi ollut syytä. Minä alan tuntea, että tämä metsien suuri yksinäisyys minua jollain tavalla kuluttaa. Minä olen, Taavi, kaikkina näinä vuosina pysynyt sen suojassa pystyssä ja se on antanut minulle rauhaa ja voimia aikoina, jolloin minä, Jumala sen tietää, sitä kylläkin tarvitsin.
Oli paljon hän saanut isältään, oli perinyt huojuvan hongikon ja säteet kirkkaat auringon ja suuren uskon elämään. Hän oli niin raikas mieleltään ja hän rakasti kukkeutta maan ja taivaan kaarevuutta ja päivää, aina uutta, ja lyöntiä verensä voimakkaan. Oli salolla seuranansa vain metsien mykkä kansa.
Pakkanen oli lauhtunut; kirkon ja pappilan ympärillä olevilta kunnailta virtasi pieniä puroja alas jäälle; metsien kaunis puku muuttui vähitellen vedeksi, ja auringon säteet muuttuivat yhä lämpeimmiksi. Kaikki osoitti että lämpeämpi ajankohta oli tullut. Kuinka ihminen iloitseekaan keväinen tulosta!
Alkoi nyt meteli, jossa huuto nieli huudon ja kaiku kaikua ajeli äärettömien metsien helmassa. Mutta yhä kauemmas poistui pauhu ja valtaisesti laajeni pyörö. Ja tämän pyörön sinä sait, jos seistessäs Impivaaran harjulla ja kuullellessas huutoja etäällä ympärilläs, vedit viivan huudosta huutoon.
Tämä herra ei ole viimeinen metsien eikä maitten ostaja.» Sen sanottuaan Hemmi käveli ylpeän näköisesti uunin eteen ja selin uunin suuta vasten seisahtui lämmittelemään ja kuivailemaan märäksi hiostuneita hartioitaan. Tympeästi hän siitä katseli pirtin kaikille suunnille, vaikka ei varsinaisesti mihinkään. Hemmin puhe antoi isännälle rohkeutta puolustautua.
Kornetti istui katsellen kuuta, joka kalpeana ja lempeänä loisti tyvenen, viheriäisen maan ylitse. Hänen katseessaan oli jotakin haaveksivaa, sitä en hänessä koskaan ennen havainnut. Julia kävi myöskin miettiväksi. Ajaja sekä hevoset luultavasti myöskin ajattelivat jotakin, sillä vain verkalleen kuljimme eteen päin tasankojen ja metsien läpi.
Hän oleskeli metsissä ja samosi laaksoja ja vuoria. Hän rakasti iloisata seuraa ja viihtyi sentähden vilkasten Satyrien ja Silenien parissa. Myöskin piti hän tanssista ja laulusta ja rakasti varsinkin tanssia Nymfain kanssa Mainalion ja Lykaion vuorilla tahi Pisan metsien tummuudessa.