Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Silmät ovat syvällä päässä, niissä on raukea ilme niinkuin silloin, kun hän päiväkaudet metsää kulettuaan uupuneena ja nälkäisenä tuli kotiin. Niissä on ilme niinkuin kulkijan silmissä, joka ei ole saanut yösijaa eikä tiedä, minne lähtisi, silmien harhaillessa taivaalle ja taivaalta maahan, suu auki.
Mökkiläisillä on kaksi pientä lasta: poika, jonka nimi on Sylvesteri, ja tyttö, jonka nimi on Sylvia. Kummallista on, mistä he ovat semmoiset nimet saaneet; kenties metsästä, sillä latinan sana sylva merkitsee metsää. Mutta Sylvesteri seisoo almanakassa ja on vuoden viimeinen päivä, joten pojalla joka vuosi on nimipäivänsä uudenvuoden aattona.
"Mutta minä, minä kirkasen: ei, ei, siksikun läkähdyn!" huusi äite Pentinpoika hurjapäisessä kiukussa. "Se on oikein, ämmä kulta, kiru ei, sinä mutta se nyt ei auta. Eikö se ole ilmainen ilme, että yksi lapsi, sillä muotoa joutunut kadoksiin, taas on löydetty? Siellä, ulkona metsää juoksevat koko kylän asujamet etsimässä lasta.
"Eikö mitä, kyllä muitakin on semmoisia", arweli ukko, ikäänkuin ilmoittaakseen, että kaikkein täytyy tehdä woimiensa takaa työtä, jotka waan uudistalosta tahtoiwat oman ja perheensä hengen elättää. "Missä olette toisen korwanne menettäneet?" kysyin. "Tään mökin metsää kulowalkealta warjellessanihan tuon menetin.
Miksi olitkaan, talonpoika, niin tuhma, että nukuit metsään, jossa asuu niin monta kiusaa; siellä on pidettävä silmät auki, siellä on monta iloa ja hupia, oi, mikä ihana, paksu makkara! Mutta kukaan ei kuullut tätä lystillistä laulua, sillä koko seurue juoksi ympäri metsää hevosia hakien.
Musta Kaarlo ovensuusta katselee Metsää, niittua ruohoisaa; Koirinensa tietä pitkin astuilee Neiersteinin ritari tuo urhoisa, Laulaen, laulaen hilpeästi laulaen, Koirinensa tietä pitkin astuilee Neiersteinin ritari tuo urhoisa.
"On kyllä, ja minä aion pyytää, että te hyväntahtoisesti ottaisitte hänet palvelukseen luoksenne, hän on varmaan palveleva teitä uskollisesti elämänsä loppuun asti". "Missä hän on?" "Tuolla metsässä, hän on tätä nykyä sysimiehenä". "Meillä on vähän metsää eikä yhtään sysihautaa; paimenta minä pikemmin tarvitsisin". "Siihen hän kelpaa myöskin. Mutta tässä asuukin Maranna".
Vaunut raskaat akselinsa liittehissä kitisivät, kantain kuormin kukkurisin touveja ja puita laivan pedonkidoin kuparisin. Miehiä kuin metsää aivan nousi, täyttäin asehillaan koko seudun, loistehellaan. Eellä valko-hevosillaan ratsastivat urhot Hellaan.
Kasvonsa oli terävät, vaaleat ja ohut, katsantonsa kylmä ja synkkä, joka aina synkistyi synkistymistänsä mitä enemmän läheni metsää, jossa mäki oli, ja joka esti matkustavaisen näkö-alan tässä kauniissa paikassa.
Sieltä voit nähdä laajalti metsää ja sellaista hirvien ja karhujen runsautta kuin täällä on, saat turhaan etsiä toisesta paikasta tässä maanosassa. Minä tiedän tämän siitä, että minun ikäiseni suomalainen on täällä elellyt muutamia vuosia yksin, ja harvat häntä tunsivatkaan. Hän kuoli minun luonani ja sanoi, että jos joskus tahtoisin muuttaa asuinpaikkaa, minun pitäisi tulla tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät