United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mesembrius säikähtyi hirveästi. Veri kohosi yhtäkkiä hänen päähänsä. Hänen äänensä tukehtui. Hän ei voinut liikkua. Niin seisoi hän muutamia hetkiä, siksikuin valloillensa pääsevän tuskan huudolla hyökkäsi ruumiin päälle: "Tyttäreni, suloinen tyttäreni!" "Häntä siis minun tulee pelätä", kuiskasi Carinus. Raskaasti huoaten halaili Mesembrius ruumista.
Näillä tavoin eli jo useita vuosia kartanosaan Tiberin suulla vanha Mesembrius Vir, ijäkkäin senatoreista, joka Probon kuoleman jälkeen ei ollut jalkaansa Romaan astunut eikä kasvojansa senaatissa näyttänyt.
Mesembrius tietysti, jos hänen läsnä-ollessaan Glyceriasta puhuttiin, ei ollut ainoastaan sokea, vaan vieläpä kuurokin. Hänen huulillensa ei milloinkaan tullut tämä nimi.
"Milloin tämä olikaan tarpeellista vapaalle Romalaiselle?" huusi ritari, uljaasti kohottaen päätänsä; "minulla on miekka ja urhoollinen sydän; jos eivät nämä voi korkealle viedä, ei ole semmoinen mahtavuus. jota on mahdollista maassa madellen saavuttaa, minulle tarpeesen. Koirille on se sopiva ja libertineille." Hieroen käsiään naurahti Mesembrius ilosta ja pakoitti nuorukaista juomaan.
Mesembrius haisteli luulevaisesti. "Minkätähden lähtee tästä teltasta semmoinen väkevä ambran ja bisamin haju." "Minkätähden?" lausui Aper vaaleten; "mikä antaa sinulle syytä tämmöiseen kysymykseen, senaatori?" "Se, että valehtelet, kun väität Numerianon käskevän sinun kauttasi." "Mitä? Mitä se on?" huusivat väittelevien ympärille kokoontuneet sotamiehet.
Nämäkö siis ovat jumalamme? Oh, Mesembrius, se on varma, että meidän ylitsemme elää näkymätön olento, joka on taivaan ja maan Herra, ja nuot hengettömät kivikuvat, joita palvelemme, eivät voi itsiänsäkään suojella." Mesembrius puristi hiljaa Manlion kättä. Hän oli kuullut kylläksi.
Purpurankeltaisesta sardonipohjasta oli veistetty valkoisen, kauniin kreikanmuotoisen naisen rintakuva. Otsa rypyissä katseli Mesembrius kameakiveä, käänsi päänsä pois ja katsoi taas tarkkaan, mutta yht'äkkiä lykkäsi hän sen inholla luotansa ja painoi murtuneella mielin harmaan päänsä rintaa vasten. "Miksi synkistyvät kasvosi?" kysyi Manlius. "Tunnetko tätä sormusta, tunnetko sen omistajaa?"
Mesembrius otti heidät sydämellisesti vastaan, laittoi heidän kunniaksensa suuret pidot, joissa tarjottiin sadan vuoden vanhaa viiniä; nuorukaiset eivät tarvinneet paljon vuotavaa tulta, ennenkuin päihtyivät; viimeisen pikarin kallistettuaan näytti jokainen itsensä semmoiseksi, kuin hän todellakin oli, jutellen sydämensä salaisimpia haluja. Vanha Mesembrius oli ääneti ja mietiskeli.
Vavisten nosti Manlius molemmat nyrkkinsä taivasta kohden ja huusi hirveällä äänellä: "Oh, kirottu olkoon se taivas, jonka alla tämä on voinut tapahtua!" Mesembrius astui hämmästyneenä taaksepäin ja kysyi oudosti: "mikä sinun on?" Manlius tarttui hänen käteensä ja lausui synkästi: "He ovat ryöstäneet tyttäresi!"
"Ole kirottu", huusi Mesembrius katkerimmassa mielen raivossa, ja huolimatta keisarin läsnä-olosta, kuolleesta tyttärestänsä ja henkeänsä uhkaavasta vaarasta, hyökkäsi hän hourupäisenä ulos salista. Mutta juuri tämä hourupäisyyden raivo hänet pelasti. "Joudu hänen peräänsä, Galga", huusi Carinus, "ottakaat hänet kiinni. Tältä mieheltä on pää katkaistava." Galga riensi senaatorin perään.