Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Vasta joku aika sen perästä, kuin hän olisi ollut tarpeen etupurjeen jalkanuorissa, kysyttiin alaperämies Nielseniä... Häntä ei löydetty mistään, ja vaikk'ei kukaan tahtonut olla ensimmäinen lausumassa sitä, oli kuitenkin kaikille aivan selvä, että hän oli pudonnut mereen!
Katteinia kävi minun enimmän sääliksi, sillä koko matkalla oli hän osoittanut minulle mitä suurinta hyväntahtoisuutta; minä koetin sentähden mitä valtavimmilla lohduilla kehoittaa häntä rohkeuteen, mutta kaikki kaunopuheliaisuuteni oli turha; hän yhä huokasi ja itki kuin nainen kunnes tavattoman iso hyökkölaine hänenkin tempasi mereen. Myrsky yltyi eikä kukaan enään huolinut mitäkään laivasta.
Mielipahan tunne valtasi hänet. Koneellisesti hän jatkoi matkaansa; hän oli jo melkein lakannut toivomasta. Kerrassaan hän seisoi jääseinämän partaalla, joka äkkijyrkästi laskeui mereen. Hän astui kauhusta vavisten askelen takaisin ja oli vähällä pudota tuohon hirmuiseen syvyyteen.
Kaikki merimiehet olivat jo heittäytyneet mereen, paitsi yksi, joka vielä seisoi kannella; hän oli aivan alasti ja ruumiiltaan roteva kuin Herkules. Hän läheni Virginiaa kunnioittavasti; me näimme hänen heittäytyvän polvilleen ja yrittävän riisua neidolta vaatteet, mutta tämä vastusteli arvokkaasti ja käänsi kasvonsa pois hänestä.
Kun longobardit ja Cethegus levähtämättä ajoivat gootteja takaa, seurasi Narses heitä aivan hitaasti levittäen vasemmalle ja oikealle kaksi kamalaa siipeä, jotka ulottuivat lounaassa suburbicarisesta Tusciasta alkaen Tyrhenian mereen ja koillisessa Picenumin kautta Jonian mereen saakka. Kaikkialla, missä muuri kulki pohjoisesta etelään ja lännestä itään, se tuhosi tieltään kaiken goottien suvun.
Komensin mieheni heittämään purrestamme mereen matollisen venäläistä leipää, säkillisen suoloja sekä puolitoista leiviskää juustoa siten keventääkseni aluksen liikkeitä sekä samalla varoen niitä mahdollisen tappion sattuessa joutumasta vihollisen saaliiksi.
Minä kätkin poran vaatteisiini ja viime yönä hiivin köliruumaan ja aloin porata reikiä. Mutta useimmat herroistani olivat valveilla, sillä tuuli yhtä kovasti kuin nytkin. He keksivät minut, vetivät minut kannelle ja viskasivat mereen. Mutta sen sijaan että olisin mennyt pohjaan, niinkuin he luulivat, minä istuin peräholvin alla, pitäen kiinni sorkkiköydestä.
Miespolvi menee, ja toinen tulee; mutta maa pysyy ikuisesti samalla kannalla. Aurinkokin nousee ja aurinko laskee, ja rientää taas paikkaansa, josta hän nousee. Tuuli kulkee etelään ja kiertää pohjoiseen, kulkee alinomaa kääntyellen ja kierroksilleen palaten. Kaikki purot laskevat mereen, mutta meri ei täyty; sinne, minne purot laskevat, ne aina uudelleen palaavat.
Sitten hän koetti puhua säyseämmin:... Sanokaahan nyt, ihan totisesti ... tarkoitatteko te todella sitä, että rahat ja paalit olisivat pantavat menemään sitä tietä, mitä ovat tulleetkin, takaisin mereen? Ei mereen, vaan annettakoon ne sille, jonka ne ovat. Ja kenen ne ovat? Siitä kai kyllä saadaan aikanaan selko, kun saadaan tietää, kenen oli laiva.
Kello kymmeneen saakka illalla olimme taukoomatta pumpunneet. Juuri kun olin taas tarkastamassa, olisiko vesi nyt vähentynyt, sai laiva ankaran sysäyksen, ja sitä seurasi semmoinen aalto, että me joka mies jouduimme veden valtaan ja olisimme kaikki mereen menneet, jos emme olisi pumppuköydestä kiinni pidelleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät