Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ei, ei, minä en osaa, minä en osaa! huusi Emili, heittäytyen itkien ukon syliin. Minä en osaa. Ho, menihän tuo hyvin, kanaseni, se kuului niin kauniilta: ... kah, sinä itket; onko mitään itkemistä, että lapsi on kohtelias ... hm, sehän on kaikessa nöyryydessä ja hyvyydessä.
Mutta sepä ei onnistunutkaan, sillä suntion tarkka silmä keksi hänet kuitenkin. Ei Tiitus näyttänyt nytkään surewan tuota kowaa onneansa, menihän waan taaemmaksi seisomaan ja nauraa mutristeli. Kun suntio oli saanut kaikki laskettawansa lasketuksi tuli hän itse wiimeiseksi, paiskasi owen kiinni ja wäänsi lukkoon. Suurella jyrinällä kawuttiin nyt ylös. Ken ensin ennätti, mies se.
JUHANI. Sydämmeni vaivassa! SIMEONI. »Kärsimys vaivass', manna taivaass'». JUHANI. Minä annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut Männistön muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tietäisitte, niin tulisittepa ymmärtämään, että aatokseni jo lähes kymmenen vuotta on pyöriskellyt tässä luntussa oikein hassusti. Mutta menihän toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen.
Menihän hän niin mielellään ja niin iloisena taisteluun, eikös siis tuskani ollut itsekäs ja oikeudeton? Taaskin kolkutettiin ovelle. Aika kiirehtii, herra luutnantti. Olen heti valmis. Hän avasi sylinsä: Nyt, Martha, lemmittyni, vaimoni, jää hyvästi! En voinut puhua, sana »jää hyvästi» ei tahtonut tulla huulieni yli.
Nyt se vielä pilaa Kaikusen pojankin ja kuuluu tehneen piipun kopan Jeriko-paran päivän näkemättömästäkin". Honkalan Leena keskeytti muoria kysyen: "onkos se totta, kun kylällä sanotaan rukkiukon Sormulan pirtin uunilta viskanneen pellolle lehmän pääluun; se muka oli siellä hänen tarvispuittensa tiellä, vaan eiköhän Sormulan lehmäonnikin liene mennyt samaa tietä?" "Menihän se!
Menihän tuo tavallisesti, vaan ei niin joutuin kuin näiltä, selitti Tuokko. Vai niin, vai niin, puheli pastori ja katsoi Antin silmiin. Sinä olet kolmea vuotta vanhempi näitä tyttöjä ja ei vielä mene niin hyvästi. Kyllä minä osaankin, selitti Antti, vaan luin hitaasti, että ennättää nähdä, meneekö se oikein. No, olehan vaiti ja korjaa lukuasi ensi kinkeriin, päätti pastori puheensa.
Mutta ei hän tahtonut enää panna vastaan, kun se kumminkin oli turhaa. Menihän vaan toisen huoneen ovelle ja puhui sinne: Riikka hyvä, viekää tätä Kauppa-Lopoa vinnille katselemaan meidän romuja. Sieltä tuli iloisen näköinen tyttö, luuta, siipi ja kihveli kädessä. Hän heitti sivumennen pitkän ja oudoksuvan silmäyksen Lopoon. Tulkaa jälessäni. He menivät. Rouva sill'aikaa purki sukkakäärön.
Päivän Sana
Muut Etsivät