United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaisa tuli silloin sisään luultavasti vuohta lypsämästä, koska tuntui hääräävän siellä ovensuun puolella maitohyllyn kohdalla. Riisuttuaan päältään päivän haalakaksi paahtaman miehensä sarkanutun, jonka viskasi rahille nurkkaan, kyyristihe Kaisa kehdon viereen viihdyttämään juuri Kitisemään ruvennutta pientä Mattia.
Hän silmäili ympärilleen ja kuunteli. Ei kuulunut mitään muuta kuin lintusien aamuvirsiä, mutta ne eivät Mattia peloittaneet; ei näkynyt elävää muuta, kuin Kallen ilkeä naama, joka akkuna-aukosta kurkisteli. Mutta kumminkin näkyi Matti yhtäkkiä säpsähtävän.
Niin? jo toivoin parasta, kun hän aivan omalla tavallaan, hiukan hymyillen, sanoi: 'ja sitäkö insinööri on niin kauvan hautonut, että minä monasti olen arvellut teiltä kartat kadonneen? "Vastausta odottamatta hän sitten huusi Mattia huoneesen ja alkoi tyynenä, kuin kivikuva, kävellä edestakaisin lattialla ja käveli kauan.
Kun miehet olivat asettuneet istumaan puiden suojaan, kertoi Pekka omaisistaan ja tuttavuudestaan Grillsin ja Vapun kanssa ja kaikesta, mitä heidän välillään oli tapahtunut. Hän kehui samalla Vappua, kun tämä oli osoittanut Mattia kohtaan suurta ystävyyttä, mutta luuli kuitenkin, että Vappu olisi voinut estää tämän tekemästä tihutyötään isolle ruotsalaiselle.
Matti istahti tolpalle ja katseli salaamattomalla ihastuksella Annikkaa, joka isollavarpaallaan piirteli kuvioita pihan hiekkaan ja kulmiensa alta tähysteli hymyillen Mattia. Ison ajan he siinä kinailivat. Vihdoin tyttö äkkäsi jo kauan olleensa. »Mene viemään kylänkeppiä, laiska!» virkkoi tyttö ankaran totisena. »Siinä kun vaan istut ja laiskottelet. Kun isäs tulee, saat selkääs... Huhui!
Hyvinhän sinä siellä viihdyt, etkä kaiketi tahtonut jättää Mattia, ennen kuin hän oli tottunut tulemaan yksin toimeen. Nyt sinun pitää levätä täällä jonkin aikaa" "Kiitos vain, isä Pekkalainen, mutta minä haluan kotiin, niin pian kuin pääsen liikkumaan." Oli täysi talvi Pekan tullessa kotiinsa Bjurbergiin.
Tuli siihen sitten rovastin ruustinnakin Mattia kättelemään ja haastattelemaan... Kysyi ruustinna, mitä Matille kuuluu ja mitenkä Liisa jaksaa. Eihän Matille mitään erinäistä ... ja hyvinhän Liisakin jaksaa mikäpä sillä jaksaessa, kun on leipää ja lämmintä... Pitäisi toki Matin tuoda Liisa useammin kirkkoon ... kun ei Matti käytä Liisaa kirkossa kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna.
Herra taputti paksulla valkoisella sormellaan altapäin Matin leukaa ja mieluista naurua hykertäen sanoi: »Vai Matti sitä sinä olet, vai Matti sitä sinä olet.» Sitten hän ojensi kumpaisetkin kätensä Mattia kohti ja sanoi: Tuletko sinä minun syliini? Minä koetan, jaksaisinko minä sinua niin lihavaposkista miestä kantaa. Tulehan niin koetetaan.
Pekka seurasi Mattia takaisin kyläkuntaan tämän lähtiessä Kymmenjärveltä. Sinne tultuaan hän pyysi Mattia lähtemään mukaan ison ruotsalaisen luo Bortaniin. Sen Matti kyllä lupasi tehdä, kun Pekka vain sanoisi, mitä hän mahtavalta isännältä tahtoi. "Tahdon maksaa hänelle veroa Bogenista." "Ahaa!" tuumi Matti; "kyllä ymmärrän, tahdot rakentaa rauhan Antin ja ison ruotsalaisen välille."
Mutta minä luulen, että on paljon niitä, jotka kadehtivat Mattia ja hänen rauhoittavia tupakkatunnelmiaan ja jotka olisivat onnellisempia, jos ei heillä olisi sen suurempia aarteita vartioitavina kuin on Matilla. Juna kulki pitkänä talvipuhteena autiota sydänmaan rataa. Vaunu oli melkein tyhjä, ulkona oli pimeä ja tuprutti lunta.