Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kun täti Beauchampin vaunut olivat tulleet meitä vastaan Plymouth'iin, matkamme Lontoosen oli niinkuin kiiruinen huviretki.
»Katso, Eevi», jatkoi Heikki, »elämä on usein sellaista kuin tämä matkamme. Se on eteenpäin pyrkimistä tuulissa ja kylmyydessä. Siinä on jokaisella omat taistelunsa, joissa toinen voi tehdä varsin vähän toisen hyväksi.» »Mutta Heikki, tahdothan minua auttaa. Minä en uskalla kulkea yksin.» Heikki hymyili hänelle. »Sinulla on niin hellä sydän, Eevini.
"Maltas!" kuningas lausui, "minä jätän vielä asian ratkaisematta, mutta ainoastaan siksi kuin matkamme on päättynyt; sen kestäessä tulee hänen meitä huvitella.
Milloin oli maa arvattua alempana, silloin nuokkasin eteenpäin, milloin astuin mättäälle, silloin kompastuin käsilleni. Matkamme tuntui pitävän pitkää ylämäkeä. Kun pääsimme taas maantielle eikä maa enää noussut, puhalteli hieno leppeä tuuli kasvoihini ja minä arvasin siitä, että olimme aukealla paikalla. Vielä tunsin, että oli ilta ja että aurinko laski.
Punkaharjulta johti matkamme etelään päin Imatralle, jossa viivyttiin yksi päivä katsomassa kosken suuremmoista näytelmää, kuinka siinä tavattomat vesimäärät vaahtoavalla vauhdilla syöksyvät alas korkeudesta pitkin kosken uomaa. Pistäytyämme sieltä käsin Vallinkoskella, matkustimme Imatralta seuraavana aamuna ja saavuimme iltasella Viipuriin.
Mutta vaimo lempeästi nosti hänen seisomaan ja sanoi: "Unhoittakaamme kulunut vuosi, vaikk'ei se ollutkaan paholaisen vuosi; sillä onhan uusi vuosi vasta muutaman tunnin ikäinen ja kuitenkin se jo on tuottanut niin runsaan siunauksen, että me ilomielin tartumme matkasauvaan. Tänpäiväinen matkamme alkaa samoin kuin eilinenkin loppui: Herran vuonna!" MIT
Sillä me olemme nuoria, jotka emme taaksemme katso, meissä on oma voima, joka meitä kantaa, ja meidän on matkamme määrä kaukana ja korkealla! KEV
Taaskin oli matkamme pää elävänä sisällisten silmäimme edessä; kohta olimme pääsevät ylisteltyyn itämaahan, aamuauringon maahan. Herätessämme perjantaiaamuna 11 päivänä Huhtikuuta k:lo 1/2 6 olimme jo Gallipolin kohdalla. Yöllä olimme siis joutuneet yli Marmorameren, ja nyt aikoi taas kapea väylä, Hellespontti eli Dardanellein salmi.
Siinä sitten uimme ja haudoimme jalkojamme siksi kunnes ehtoolla paneusimme levolle. Lokakuun 2:sen päivän aamulla k:lo 6 jätettyämme yösijat, kävimme astumaan täksi päiväksi määrätyn matkamme päämaalia kohden, nimittäin Simnitzan kaupunkiin, jonne saavuimme k:lo 3 j.pp. Täällä asetimme telttamme eräälle Donavan ympäröimälle saarekkeelle.
Työmme todellakin muuttui pian totutuksi yksitoikkoiseksi tavaksi, ja minä toimitin sitä lakkaamatta, joka toinen yö, yhdessä ainoan apumieheni, nuoremman postisihteerin kanssa. Rautatieposti ei ollut, näet, silloin vielä paisunut niin tärkeäksi, eikä vaatinut niin monta virkamiestä kuin tätä nykyä. Matkamme kävi maakunnan kautta, missä maanviljelys oli yleisimpänä elatuskeinona.
Päivän Sana
Muut Etsivät