Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Hänkin oli ollut eilen Nallen näytännössä läsnä, samoin raatihuoneellakin tänään vastaamassa omista kolttosistaan, joista hän kuitenkin oli jotakuinkin suoriutunut. Hänet oli tuomittu vain luunsa siinä silmänräpäyksessä kaupungista korjaamaan. Kah, mitäs sait? kysyi hän Matilta tuttavallisesti. Hän oli nähnyt Matin raatihuoneen pihalla, vaikka ei tiennyt vielä mitään tämän tuomiosta.
Kyyneleet juoksiwat myötäänsä hänen silmistänsä ja koko ruumis tärisi sisällisen ankaran kaihon tähden. Hän ei kyennyt muuta sanomaan kuin: Woi, woi, Matti. Hywinpä Matillakin näytti olewan tukalat ajat. "Oletteko te Amerikkaan matkustamassa?" kysyi eräs rautatienpalwelija Matilta. "Olen ... kyllä olen", sanoi Matti wähän säpsähtäen. "Onko teillä piljetti?" "On on meillä passit."
Kirjoitettuansa hän taittoi sen kokoon ja ojensi mummolle. Mattikin oli vetääntynyt ovelle. "No, hyvästi nyt Matti", sanoi mestari, puristaen Mattia kädestä. Matilta pyöri vedet silmistä hyvästi jätellessä mestariansa. Siitä huomasi mummo, että poika oli ennättänyt taloon perehtyä ja isäntäänsä rakastua, ja nyt sai taas erota, lähteäksensä outoa tulevaisuutta kohden astumaan.
Kuntakokouksissakaan ei nyt enään naurettu hänen neuvoillensa ja puheillensa, vaan ne otettiin aina valaisevina neuvoina vastaan, ja enimmiten päättyi asiat niinkuin hän esitteli. Samassa määrässä kuin Jaakon arvo yleni, aleni se Marttalan Matilta.
Leenastakin alkoi siitä asiasta puhuminen maistua puulta. Syömästä päästyään hän kävellä löntösteli sivuakkunan luo ja alkoi kertoa, miten ihmeelliseltä hänestä tuntui, kun kuusi nyt oli poissa. Matilta sai hän kuulla, että myrsky kaatoi sen. Jokohan tuo ennusti jotakin kummempaa, niinpä se minun mielessäni rupeaa kummittelemaan?
Samalla huomasin itseäni ympäröivään miesjoukkoon ilmestyneen renki Matti Juhonpojan, joka kaksi vuotta sitten palveli maisteri Pihlmannilla Perniössä ja jonka lapselle minä kerran paikkakunnalla retkeillessäni olin ollut kummina. Hänet nähtyäni jatkoin minä samaan hengenvetoon: »Ja jollette usko, niin kysykää tuolta Matilta, kyllä hän minut tuntee»
Kukaan ei tiennyt mistä Matti oli kotoisin, mutta jokainen tiesi laajoissa piireissä kuka Matti oli, kukaan ei tiennyt missä Matti oli kirjoilla, yhtävähän tiesi Matti itse siitä asiasta. Kun joku kysyi Matilta, missä olet kirjoilla? "En tiedä, tiedätkö sinä?" vastasi Matti. Matti oli ystävällinen ihminen, hän ei ollut riidassa koskaan kenenkään kanssa.
"Etkö tahdo mennä ruotiin?" kysyi isäntä suu hieman kummastusta osoittavassa hymyssä, kun ei Matilta ruvennut vastausta tulemaan. "Niin, no, kyllähän minä tulen jos vaan otetaan ... mikäpä tässä muukaan..." "Niin, minun mielestäni saat olla kiitollinen, että pääset, taitaa muuten eläminen käydä hyvinkin raskaaksi", arveli isäntä. "Kyllähän se niin on."
Voittoriemulla katseli opettaja toisia herroja ja kuuli mielihyvällä, miten nimismies kuiskasi tohtorille: "se on h tin oppinut mies tuo Pekka Kust'-Heikkilä, vaikka on synnyltään suomalainen." "Ja millainen puhuja sitte!" myödytti tohtori. "Minkä luontoinen se on tuo sinun hevosesi", kysyi kauppias Pettonen Matilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät