United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suurimmatkaan mailmallisen elämän vajavuudet, niinkuin köyhyys, pilkka, vaino, ylönkatseet, panettelemiset j.n.e., eivät tuntuneet hänestä kauheoilta eivätkä peloittavilta, sillä kaikkien noiden puutoksien täytteen löysi hän tuossa yhdessä ainoassa, häntä niin hehkuvasti rakastavassa sydämessä, ja siinä oli Martille kylläksi.
Sanomattoman suurella vaivalla kiipesivät tällä kertaa nuot muutoin kapuamiseen ylen tottuneet merimiehet kalliota ylöspäin. Monen turhan yrityksen perästä pääsivät he viimein sen huipulle, ja alkoivat tarkoin tähystellä merta, joka siinsi kaukaa taivaan rannalta. Kerran luuli Leo jo näkevänsä laivan, ja ilmoitti sen Martille. Mutta tämä näytti pian hänelle todeksi, että hän oli erhettynyt.
Leena, kuten muutkin, oli kyllä tämän huomannut, mutta hänestä ei Martin vaali ollut sopiva, sillä Marttihan oli köyhä poika ja Maria paljon ylemmässä yhteiskunnallisessa asemassa kuin hän. Tapansa mukaan puhuen asian suoraan oli Leena kyllä Martille huomauttanut tätä, mutta vähän Martti siitä välitti.
Mutta Kolkin asiamiehet kas! heitä sinä kyllä uskot ja kuuntelet! Miehinen mies! Sussokin on kohta täällä, eikä Martille ole puhuttu sanaakaan koko Sussosta. Martti tänne ja sukkelaa! Kyllä minä teidät, vetelykset, opetan tässä nuijottamaan ja kaikkia juoruja uskomaan. Martti tänne ja sukkelaa!" sanoi Katru vihoissaan, kun pelkäsi, ett'ei tässä muu auta.
Samassa astui Pylkkönen, seurakunnan pastori, huoneesen. "Joko te, Rehkonen, olette ottamassa naimalupaa Martille ja Ainalle? No, se onkin oikeen, että saadaan häitä", sanoi Pylkkönen Rehkoselle. "En ole; eivät ne ole niin päin piiputkaan", sanoi Rehkonen. "Kuinkas niin?" kysyi Pylkkönen. "Kolkkilanko?" "Ei, vaan tämän talon".
Mitä sitte maksaa vaivaa ruveta uudistuksia kustantamaan! Tämä kysymys oli Jaakko Jaakonpojalle muuten käynyt omituisen araksi asiaksi. Mitä enempi hän myyntipäätöksessään itse varmistui, sitä vaikeammalta tuntui siitä puhua Martille. Sanoi asian millätavoin tahansa, aina näytti mahdolliselta että Martti suuttuu silmittömästi.
Me olemme äitisi kanssa katsoneet sinun parastasi ja tuumineet sinulle sopivamman morsiamen, joka on kohta täällä ja jonka kanssa saat itsekin asiasta tuumitella, ja niin paikalla kihlata; sitten ensi pyhänä kuulutuksille, harmiksi Ainalle, Kolkin koko perheelle ja pirulle", puheli Kirri Martille.
Mikä äidin oli tullut? Navetassa puhuttaessa satuttiin koskettamaan talonmyyntiä. Martti havaitsi että äitikin oli sitä ajatellut. Emme me jaksa enää, eikä teistä kummastakaan mitään talonasujia tule kumminkaan, sanoi äiti haukotellen, aivan kuin olisi ollut puhe hyvinkin vähäpätöisestä asiasta. Martille kuohahti veri päähän. Näinkö ajattelee äitikin? Minusta?
Tuokion ajan kuluttua hän tuli takaisin, kantaen kainalossaan kahta puolentuopin pulloa. Hän tuli oikoiseen Martin luo, huutaen lujasti: »Juo, poika, nyt sitä pitää juotaman!» Hän tarjosi Martille toisen pullon ja otti itse aika kulauksen toisesta. »Mitä tällä tarkoitat, Kallu?» kysyi Martti. »Oletko hullu?»
Mitä olen tehnyt, sen olen tehnyt oman itseni tähden ja hänen tähtensä, joka lepää maan povessa. Hänen tähtensä olen tännekin tullut, ja nyt tahdon kiittää ja siunata teitä kaiken sen edestä mitä olette Martille tehnyt, sillä hän oli minun poikani eikä teidän. Valehtelette! kirkasi Löfving ponnahtaen ylös, silmät raivokkaasti pyörien.