Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ja se on hän, joka on tuttu serkulleni, tuolle notariukselle? Niin. Tietääkö hän tästä ilveestä? Ei, ei vielä, mutta te, hyvä akkaseni, saatte puhua siitä hänelle, Anton'in Marialle, vieläpä mamselli Anton'illekin; sillä se on rehellisesti tarkoitettu. Rehellisestikö?
«Missä Maria!« huusi vanha parooni pelästyneenä. Ellen huokasi. «Jumala tiennee, mikä Marialle tuli! Hän muuttui aivan toisellaiseksi kohta teidän lähdettyänne. Hän ei isoon aikaan vastannut minulle mitään, kun minä vaadin häntä lähtemään Anna-neitsyttä katsomaan, niinkuin hän itse oli tahtonut. Hän istui ääneti silmäillen Kuusiston saarta kohden, ja vihdoin puhkesivat kuumat kyyneleet hänen silmistänsä. «
Sitten nostivat orjattaret vasua peittävän liinan, ilmoittaen että kreivinna lahjoitti siinä olevan puvun Marialle, jotta hän siihen puettuna saapuisi kreivinnan huoneustoon. Vasussa oli useita silkki- ja samettihameita, hienoimpia liinavaatteita, helmiä ja kultaisia koristeita. Orjattaret tarjoutuivat kampaamaan neidin hiukset ylhäisten tavan mukaan.
Minä kiroon tuota Johannesta, ja sinä sanot, että hän teki oikein...« «Niin, oikein! Niin minäkin olisin tehnyt...« «Surmannut itsesi!« «Jättäkäämme tämä puhe«, sanoi majuri. «Niinkuin arvasit, on Johanneksen ja Marian välillä salaisuus, jonka minä Marialle vahvasti lupasin salassa pitää... Minä luulen, että olisin Johanneksena surmannut itseni«.
«Jo«, vastasi Klaus. «Surmaaja ei enää surmaa. Kyösti on saatu kiini. Vaan sitä älkää Marialle puhuko«. «Noo!« mumisi majuri. «Vai oli se Kyösti; sitä en minä tiennyt«. Petetty. Olisin kuollut, kurja raukka. Olisin katkennut katala Nämät kummat kuulematta, Haikeat havaitsematta. Kalevala. Kontiosaarella on Lemmon luola autio. Lakeinen on kiini, paasi suulla paikallaan.
On ... mutta minä tunnen jaksavani taistella pelastuaksemme. Tule! Minä en voi... Kuoleman ajatus jäykistää minua... Ja mikä kamala kuolema! Mitähän olen tehnyt, koska Jumala on niin julma? Kuolla niin nuorena! Ei, ei! Aadolf tarttui neitoa vyötäisiin ja nosti hänet re'estä. Epätoivo antoi Marialle hetkeksi voimia, ja hän kahlasi edelleen Aadolfin rinnalla.
«Mikähän tuli Marialle?« «Ja niin äkkiä!« ihmettelivät kaikki. Parooni Klaus oli ainoa, joka oikein aavisti, vaikka ei hänkään ymmärtänyt oikein asian laitaa. Vanha parooni oli lähtötuumissa, seisoi mantereen puolisella rannalla huutaen soutajiaan, jotka, luullen vielä kauvan saavansa olla kotomatkasta murheetonna, olivat menneet kylään.
Ystävällinen naapurivaimo lähti hänen kanssansa metsään; hän ei tosin tarvinnut puita, eikä hänellä ollut muutenkaan halua mennä niitä poimimaan tämmöisenä kalseana päivänä; vaan hän ei sanonut tätä Marialle. Hänen sydämensä sykki säälistä nähdessään tämän kurjan vaimon puutetta, ja hän suostui tulemaan hänen kanssansa, niinkun hän oli tehnyt ennenkin, pian olivat he matkalla.
Hän näytti olevan kahdenvaiheella siitä, kelle hänen tuli suoda onni saada tuo usein mainittu ruusunen, ja antoi sen sillävälin ikäänkuin sattumaltaan pudota maahan ja poistui kohta sen jälkeen piiristä. Kaikki kavaljeerit kumartuivat ottamaan maasta ruusua. Samassa soiton sävelet kumisivat taas kautta salin. Sjövikin isäntä tarjosi Marialle kätensä ja vei hänet tanssiin.
Nämä isänsä viimeiset sanat säikäyttivät Mariaa niin, että hän hyrähti katkeraan itkuun, aavistaen mitä pahinta, sillä ensi kerran sai hän kokea isänsä kovuutta. Näin toteutui Kaarlon epäilys siihen nähden, mitä hän oli Marialle rannalla arvellut. Elämä kävi entistä ikävämmäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät