United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, siskoseni, mutta mitä sitte sinun mielestäsi minun pitäisi tehdä? Kuin hän haluaa Jaltaan, niin... Entä sitte tuo likainen Marfa, eikö jo olisi aika... Marfa ja Marfa lapsi viihtyy ja kasvaa hänen hoidossaan. Minä olen koettanut erottaa heitä, mutta poika kuihtuu.
Hän oli jo ehtinyt rappusille, kenenkään näkemättä häntä, mutta kuin hän juuri avasi ovea, mennäkseen sisään, näki hänet metsästäjä Ivan. Silmänräpäyksen ajan oli Ivan kahden vaiheella, mitä tehdä, vaan sitte juoksi hän Marfa Ivanovan luo. Marfa vallan kauhistui. Se ukko säikyttää hänet kuoliaaksi. Tule, Ivan, tule heti! Molemmat vanhat palvelijat riensivät sisään.
Hänen poskensa eivät tänään tarvinneet mitään maalia, hänen katseensa ei mitään ympäröimistä mustalla ja keltaisella, ollakseen loistava, sillä kuume oli antanut poskille väriä ja silmiin loistetta. Marfa Ivanovna makasi vuoteen jalkopään puolessa. Hän oli latonut esiin pyhiä esineitä, joita pyhäin kuvain kauppiaat olivat tuoneet Solovetskistä, Valamosta ja Jerusalemista.
Ei, hänen täytyi saada tietää se, täytyi välttämättä. Helena meni Marfan luo, mutta Marfa oli kuin muuttunut. Kyllä hän oli yhtä rääsyinen, yhtä hyvä, yhtä huolimaton puvussaan ja yhtä kampaamaton kuin ennenkin, jollaisena Helena häntä muisti enemmän kuin kaksi kymmentä vuotta.
Ja hänen sydämmessään nousi vihan tunne, voimaton viha tuota muukalaista naista kohtaan. Ja Helena, lapsi ja Marfa matkustivat pois etelään. Hanna oli jo ennen matkustanut kotiinsa Haapakoskelle. Erik oli aivan yksin suuressa kartanossa. Välttämättömyyteen tyytyvästi huoaten ryhtyi hän innolla töihinsä.
Näiden sukulaisten luona lepäsivät Erik ja Helena pari viikkoa, ja sitte viimein oli eräänä kauniina kesäkuun iltana päästy matkan perille, kotiin. Näytti siltä, että Suomen raikas, männyntuoksuinen ilma vaikutti kuin elämän neste Helenaan ja pikku Erikkiin, kuten lasta kaikki nimittivät paitsi Marfa Ivanovna.