Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Marfa laskeutui siellä polvilleen pyhän kuvan eteen ja löi päänsä lattiaan. Herra, rukoili hän, nyt voi sinun palvelijasi lähteä rauhassa. Helena Nikolajevna on säilytetty ja suojeltu. Marfa Ivanovna joutaa nyt omillensa, ja sitte tämä jumalaton huone kukistukoon. Pyhä neitsyt ja sinä, ihmeitä tekevä Anna, joita olen niin monesti rukouksissani huutanut avuksi, kiitos olkoon teille!
Minä olen tehnyt valintani, minä menen syvyyden poikki hänen luoksensa, Erikin luo, koko sydämmestäni ja sielustani ainiaaksi, minä matkustan takaisin sumujen maahan, siellä on hyviä ja rehellisiä ihmisiä. Marfa luuli hänen hourailevan ja juoksi heti kätilöä noutamaan. Esihuoneessa seisoi isä Ossip, levottomasti odotellen Marfan palaamista. Kaikki oli valmiina kastetoimitusta varten.
Mutta Marfa ei tiennyt tai ei tahtonut vastata siihen kysymykseen. Se arvoitus kiusasi Helenaa koko päivän, niin että surukin siitä heikkeni. Se vaivasi häntä, sillä hän ei uskaltanut itse lisätä sitä sanaa, joka oli lähimmin siihen sopiva. Se olisi hirmuista! Marfa aivan varmaan tietää jotakin, miksipä hän muuten olisi keskeyttänyt kuolevan puheen. Ja hän tosiaan oli sen keskeyttänyt.
Hänen jalkainsa juuressa istui vanha Marfa, joka ennen muinoin oli ollut hänen imettäjänsä, sittemmin hänen kammarineitsyensä ja uskottunsa, ja koetti puhella hänelle lohdutuksen sanoja, vähän hajamielisiä ja ristiriitaisia, mutta hyvää tarkoittavia. Lenotshka, pikku emäntä, älä huoli hänestä, älä itke tuon kerettiläisen tähden. Suomalainen hän on, ehkäpä ei sekään, vaan ainoastaan saksalainen.
Kastakaa toki lapsi, pyydän minä kaikkein pyhäin ja enkelein nimessä, kastakaa ennen, kuin perkele ottaa hänen kalliisti lunastetun sielunsa. Pappi katsoi neuvottomasti. Mikä on hänen isänsä nimi? Marfa koetti muistutella, mutta ei muistanut. Hänen nimensä on Kaarle kuten kaikkein saksalaisten, sanoi pappi hiljaa, me kastamme hänet Kaarleksi.
Viimein Erik ei enää ollenkaan mennyt koko huoneesen, päästäkseen riidoista ja kiusasta. Eikä Marfa taistellut yksistään talon isäntää vastaan, vaan piti puolensa myöskin kaikille muille palvelijoille. Hän halveksi heitä sydämmestänsä: hehän olivat vain tshuhooneja, alempaa rotua, uskottomia ja taitamattomia; eiväthän he osanneet edes venättäkään.
Lääkäri ja kätilö olivat yksimieliset tuomiossaan: lasta ei voitu pitää hengissä. Ryhdyttiin kyllä kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin, käytettiin kaikkea, mitä lääketaito tällaisissa tapauksissa määrää. Ei katsottu kuluja, ei säästetty vaivoja. Ja kuitenkin: hämärissä tuli Marfa sairaan äidin luo.
Pappi katsoi tarkkaavasti tuota pientä, tuikkivaa elämää. Ei mitään valitusta, ei mitään muuta liikettä kuin hengitys, ainoastaan siitä näkyi, että elämän haihtuva lahja ei ollut vielä liihoitellut jälleen pois niihin salaperäisiin seutuihin, joista se oli tullutkin. Nyt palasi Marfa. Hän hourailee, hän hourailee hän tahtoo tänne luterilaista pappia, mutta puhuu samalla syvyydestä.
Marfa Ivanovna oli koko sielustaan antautunut pienokaisen hoitoon. Katsoipa hän monesta syystä itseänsä ikään kuin sen oikeaksi äidiksi. Hän oli pelastanut lapsen sielun, kuin kaikki muut yhdessä koettivat sitä hukuttaa; hän oli hoidellut sitä aivan sen syntymisestä asti.
Helena, sanoi hän Helena makasi hiljaa eikä vastannut mitään, hänen kuumeesta kuumat kätensä liikkuivat levottomasti peitteellä. Helena, hyväntekijäni, pikku Lenotshka, kuuletko minua? kuiskasi Marfa pehmeimmällä hunajaäänellään, Helena katsoi häneen vakavasti. Pienokainen tekee lähtöä ja kuolee. Isä Ossip on täällä pyhän kasteen toimittamista varten. Ei, sanoi Helena kauhistuen.
Päivän Sana
Muut Etsivät