United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä maa ei ole enää meidän maamme, nämä majat eivät ole enää meidän majamme; ne ovat nyt vieraan, maahamme tunkeutuneen kansan maa ja majat, ja oikeudellakin; nämä muukalaiset ovat ne sodassa meiltä ottaneet, he ovat meidät orjiksi tehneet, ja nyt täytyy meidän kantaa sitä iestä, minkä he kannettavaksemme määräävät.
Keisarien aikakautena kilpaeli Roman ympäristö komeudessa ja loistavuudessa itse pääkaupungin kanssa. Yltympärillä pistivät näkyviin Roman patricien huvilat, ylhäisten hempeyden majat, joiden ihanuutta kaikenlaiset taideniekat, kuvanveistäjästä ruoan-laittajaan asti, mestari-teoksillansa enensivät.
Jumalassa riemuitkaa Hänen johdatuksestansa, "Herran kiitos!" veisatkaa Hänen ihmeavustansa, Toivossa myös iloitkaa: Murheet Mesekin, Majat Kedarin Vaihtuu maahan Rakkaampahan, Taivaallisiin majoihin! Rakas Jesus, vahvista Vaarain alla sieluamme, Kuolemassa kirvoita Syntisurkeudestamme, Hengess' auta valvomaan, Uskoss' ainiaan Sielun turvaamaan Rukouksin, Anomuksin Yksin ristinkuolemaan!
Siellä kristityn maailman mahtavimmassa ulkonaisessa huippupaikassa, sen komeimmassa temppelissä tuli mieleemme ajatus mennä sinne, missä ovat tämän saman maailman matalimmat majat, ja me päätimme mennä katakombeja katsomaan. Tiemme sinne kulki vanhan Forum romanumin kautta, läpi tuon maan sisästä kaivetun laakson, jossa ei enää ole paljon mitään jäljellä siitä, mitä se ennen aikaan oli.
Näen rammat riemukarkelossa, Ja mykät laulaa, kuurot kuulevat, On valkeuden soihtu sokeoilla. Siell' elää kansa itseään, Ei kulje varjona, ei apinoi. Se valkeutta juo kuin virran laine, Jok' auringossa kimmeltää, Ja rientää, kiitää kohisten. Elämän virta siunaa rantojaan, Ne virvoittaa ja viljavoittaa. Siks' ihana on Herran kansan maa, Sen majat nousee mahtavina.
Dajakein majat eivät aina ole maahan raketut, vaan yhtä usein ja vieläpä useimminkin ovat ne puissa, joiden lehdet he yhteen palmikoitsevat. Tavallisesti sinne eivät johda mitkään portaat, joita Dajakit eivät tarvitsekaan, sillä he kiipeilevät kuin oravat. Dajakit ovat keskikokoisia ja tanakoita. Kasvojen väri on vaalean ruskea, pää paksu ja leveä, nenä latuska, ja suussa ovat paksut huulet.
Vaan meilt' ei sulolahjaa hetkisen Pilata murhe saa, ei syäntä viiltää Oi näätkö, iltaruskon hohtaen, Kuink' armaan lehdon halki majat kiiltää! Aurinko sammuu ... ei! vaan valosäteillään Hän loistamaan läks toista maalimata!
"Onko sattuma tuonut meidät eskimokylään?" "Nämät majat eivät ole asutuita," Hannu vastasi. "Mitään tallattua polkua ei käy niiden luo. Monta vuotta on kulunut, sittenkuin täällä on ihmisiä asunut. Mutta sytyttäkäämme lamppu ja käykäämme sisään." Hän toi reestä suuren rautalampun, täytti sen hylkeen-ihralla ja sytytti sen. Robertin seuraamana hän meni majoille.
Nämä majat näyttivät autioilta ja useat aivan tappioon joutuneilta. Keskimäistä, joka muka oli päällikön teltta, kaunisti halkokärkinen viiri keihään päässä, josta sen pitkät liuskat rippuvat liikkumattomina alaspäin, ikäänkuin aasialaisen auringon paahtavista säteistä kuihtuneina.
Sitten läksi hän itse, muutamien päivien kuluttua, tappovalmiin ja vihollisen tapaisen sotajoukon kanssa Numidiaan, jossa vasten sodan laatua majat olivat täynnänsä ihmisiä, karjat ja maanviljeliät ulkona; kaupungeista ja kylistä tuli vastaan kuninkaan virkamiehiä, jotka olivat valmiit antamaan jyviä, kuljettamaan muonavaroja, sanalla sanoen, tekemään kaikkea, mitä käskettiin.