Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Minun äitini, joka silloin asui Braefieldvillessä, mielistyi suuresti sekä Lily'yn että hänen tätiinsä, ja kun maja vähitellen suureni kauniiksi huvilaksi, niin useat vallassäätyläiset naapuristossa seurasivat äitini esimerkkiä ja tulivat hyvin ystävällisiksi Mrs Cameron'ia kohtaan, jotta hän nyt kuuluu seurapiiriin täällä ja on hyvin rakastettu."
Mutta silloin oli poika kuolleena, ja nyt vasta he käsittivät ettei kummitus päästänyt saalistaan ennenkuin se oli häneltä hengen riistänyt. Seuraavana talvena kuului aina öisin kello kaksitoista vaikeroimisia kalamajasta. Ja sitte vasta vaikenivat ne kun maja muutettiin toiseen paikkaan.
En anna itseäni kaahata, Kuin koira huoneestani ulos, Sen miehen kautta, jota vihaan; En myönny siihen. ELMA. Me nöyrtykäämme sallimuksen alle, Niin rauha jälleen sydämmiimme palaa. Oi! jättäkäämme koto tämä Ja itsellemme toinen etsikäämme. Se vaikk' on pieni maja, mutta ilo Ja rakkaus ja levollinen mieli On majassamme uskollinen vieras.
Joulukuun 30 päivän olimme samassa kylässä. Aamupäivällä pääsimme erään talon huoneisin, joten meillä oli parempi maja ja oltava kuin edellisenä yönä. Täällä sitte istukselimme vallan tyytyväisinä paikkaillen Balkanilla revenneitä vaatteitamme sekä jutellen yhtä ja toista hupaisista ja vaikeista seikkailuista Balkanilla.
Oi, äiti armas äitini, niin te ette puhunut ennen. Kulta äiti, olkaasta hyvä taas! Kansa, mitä tuo ajatteleekin, naapurittaret, mitä nuo kuiskuttelevatkin mitä minä siitä! Tämä huone, tämä pikku maja on taivas, siitä päivin kun Egmontin rakkaus täällä asuu.
Mutta nyt vanhoilla päivillään oli hänellä rauha. Kaksi hänen poika-vainajaansa oli etsinyt onneansa muualla ja jättänyt hänelle vähän rahaa, jotta hänellä oli pieni maja, vähän maata, sika ja hedelmätarha. Hän tuli hyvin toimeen ja taisi jättää kaikki Bernadou'lle; kymmenen vuotta oli hän ollut onnellinen, aivan onnellinen Berceaun helmassa, sen suloisuudessa ja tutuissa vanhoissa tavoissa.
Niin pitkälle ei Valtteri-raukan tuumat ylettyneet. Kun maja oli valmis, pisti Valtteri turkit päällensä, asetti tötterön päähänsä ja istui kannolle, joka oli hänellä penkkinä, ja nojasi käsivartensa kivipöytää vasten. Hän oli mielestään ikäänkuin kruunattu koko metsän kuninkaaksi.
RIITTA. Sinä olet niin äärettömän rikas, linnasi on puhdasta kultaa ja jalokivin koristeltu. Mutta Yrjö parkani on perin köyhä. Jos hänellä olisi edes pieni maja, niin olisi onnemme täydellinen. Oi armias Ahti!
Sa autio, miss' ennen Troja seisoi, Sa arvon tähde, kuninkaan vain hauta, Etk' enää kuningas, sa kaunein maja, Miks inha suru sinuss' asustaa Ja ilo vain on olutmajan vieras?
Siellä ja täällä nähdään joku Indianikylä eli yksityinen maja virran rannalla; tuolla tuijottaa myös köykäinen ruskeiden Indianein vene aalloilla; sillä ihmisiäkin on aarniometsiin asettunut. Hiljaisena hiipii Indiani joutsineen ja nuolineen tiheiden pensastojen lävitse, ja tarkalla silmällään huomaa hän otusten jälet eli uhkaavan vaaran.
Päivän Sana
Muut Etsivät