Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
TURKKA. Koski tukossa. Oliko Pojan kanssa puhetta ottiatuota? PIETOLA. Oli. Ja ensi sunnuntaina pidetään Pietolassa kuuliaiset ja komeat! TOLARI. Ottiatuota! PIETOLA. Minä Maijan kanssa tanssin polskaa! Pietola Maijan ottiatuota... Olipa se ottiatuota... Niin hellä ja hönkä ihminen. Joko on mennyt tervahaudalle? TOLARI. Maijako? TURKKA. Katri! TOLARI. Ei se tulekaan. TURKKA. Katriko?
Siellä riippui naulassa takki, jota hän osotteli ja sanoi: »kom Vinlant.» Takissa oli merkkinä kaksi kirjainta, mutta mistä minä lukematon ihminen niitä ymmärtäisin, vaan sen minä nyt ymmärsin, että se herra oli Suomesta, ajatelkaa, Suomesta, rouva kulta!» Maija oli ihan haltioissaan. »Vieras herra, mitä iloa meillä hänestä», sanoi Eevi hiukan hymyillen Maijan innostukselle.
Eevin äiti oli käynyt sairaaloiseksi ja oli sitäpaitsi matkustamiseen kokonaan tottumaton, joten hän ei uskaltanut mukaanmenoa ajatellakaan. Vanhemmat olivat siksi tahtoneet hankkia Eeville jonkun tuttavan seuraksi tuntureille, mutta Eevi oli toista mieltä ja pani tahtonsa täytäntöön. Hän sai Viljon mukaansa ja vanhan Maijan. Täällä olivat he nyt olleet kohta kuukauden.
Viheriälasisten ruutujen läpi näki Helena pihalta kääsien lähtevän liikkeelle. Niissä istui vallesmanni, joka ajoi nopeasti pois hovista. Sitten tuli rattaat, joissa istui poliisi ja hänen vieressään Souvari-Heikki, lakki kallella, kämmenet yhteen kytkettyinä. Ivallinen hymy leikki hänen huulillansa, kun hän nyykäytteli päätään kauhistuneille vaimoille kujan syrjään. Ja kuu rattaat Maijan mökin ohi ajoivat, lauloi Souvari-Heikki puoliääneen:
Maijalla on hyvä puheenlahja ja sydämenvahvistustippoja. HUOTARI. Ei tässä taudissa auta puheet eikä tipat. Vastaus. Rahalla saisi kaikkea muutakin. Ne ovat herranlahjoja. Varsinkin niin hyvä ottiatuota kuin Maija. Mutta olisikohan Maijan rakkaus niin kuin Annin ottiatuota? Tolari hoi! TOLARI. Nytkö jo se ottiatuota? Mitä sinä täällä teet? TOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen. MAIJA. Mietiskelet?
Eipä siinä keinussa ollut sillä tavoin mennyt Koivulan Ristokaan, joka kuitenkin oli uskaliain kylän pojista, Kauhistuksella katselivat nuoret "suutarin Maijan" huimaa keinumista. Nyt sen on taas se peijooni sisässä, kuiskailivat he toisillensa. Ja hirveesti huokuen, kuumana ja hikoilevana pudota mätkähti Mari nurmelle. Onni ettei tolppiin ja tukipuihin mäsäksi mennyt!
Koska ne oikeuden mukaan olivat hänen, sanoi Matti viattomasti. Hänen ja hänen? Sinun ne olivat, koska ei hän tahtonut niitä ottaa. Tulee aina pitää puoliaan, tulee olla ovela. Matti ihaili Maijan tavatonta ymmärrystä. Hän piti kyllä puoliaan, hän oli ovela, hän! Mutta eräänä päivänä valitteli hän: Rotat syövät meidät kokonaan. Eivät ne ole minuun koskeneetkaan, sanoi Matti.
»Kyyllä, kyllä Jumala Tupusta aina huolen pitää, aina Tuppu on puhtaan leivän syönyt, aina jo. Ei Tupulla ole akkaa eikä kakaroita, kyllä yksinäinen aina elää. Mutta mitä varten sinäkin, Maijan Sameli, otit akan, kun sinä olet niin heikkopuinen työmies?» Hän puhui tämän eräälle nuorelle miehelle, joka seisoi nojallaan aitaa vasten.
Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ympärilleen, vaan nähtyään vanhan Maijan, otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen: "Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää". "Kiitoksia! Kokonainen leipä! sinä Liisu olet kelpo tyttö.
Laasmanni sen oli tehnyt, neuloen Maijan kiini tuollaiseen seuraan. Tapahtuipa kerran Teemullekin seikka, jolla oli vähää suuremmat seuraukset kuin Maijan hinkhampilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät