Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
On kansamme lahjana Luojaltaan, Nyt saanunna takaisin maansa, On laki ja oikeus ennallaan Ja vapaana henkivi kansa! Sen palkinnon sankaruutesi toi, Näin Jumala johtavi meitä. Ei turhaan vuotanut veresi, oi! Siis käykäämme Jumalan teitä! On kansamme kansojen joukossa, Sill' on oma valtio, usko Voi synkehin yöhytkin poistua, Nousta kirkkahin aamurusko.
Et ymmärrä mitä tämmöisen kansan yhteenliittämiseen ja uudestaan synnyttämiseen vaaditaan, kun ei ole valtaa eikä edes leipää. Siitä tulisi hänen perikatonsa. Mutta hänestä voisi sittenkin tulla se silta, joka johtaa kansan uuteen aikaan. Hänet itsensä taakka ehkä murtaisi, mutta hänen maansa pelastuisi.
Uljaasti se kauvan aikaa taisteli tällaista luonnotonta muonaa vastaan, mutta viimeinpä se seisahtui, jolloin Nomteba, arvellen että itikka oli kuollut, antoi sen minulle takaisin yllämainittua korvausta vastaan. En usko että liittolaisemme juuri olivat hyvillään, jättäessään oman maansa.
Asuinhuoneuksen ja pihan takapuolella on laajoja aloja istutettuja banaani- ja pisangipuita sekä viljakenttiä, joista omistaja pääasiallisesti elää. Hän valmistaa oman maansa tuotteista sekä viininsä että väkevän oluensa. Siellä täällä näkee banaanirunkojen välillä varjokkaita viikunapuita, joiden kuoresta hän tekee vaatteensa.
Yksi etevä todistus siitä ja kansan ajatustavasta on, että semmoisia miehiä, kun Thorvaldsen ja runoilija Oelenschläger tuntee ja kunnioittaa jokainen heidän maansa mies, niin palatsissa kuin majassakin. Niinkuin muissakin pääkaupungeissa, on Kyöpenhaminassakin taideaarteensa. Varsinkin etevä on Thorvaldsenin museo. Thorvaldsen oli suuri kuvanveistäjä, Islannista kotoperäisin.
Erämaan asukkaat, jotka aikaisemmin olivat osoittainneet vastahakoisiksi ja olivat rakentaneet kaikellaisia esteitä Livingstonen edellisellä matkalla heidän maansa kautta, olivat nyt erittäin avulijaat ja heidän hallitsijansa Sekomi auttoi Livingstonea kaikin tavoin niin että hän saapui Tsuga-virran alavarsilla oleville suolalakeuksille.
Toinenkin astui nyt esiin, sanoen: »Eipä sovi miekan levätä niin kauan, kun meillä on käsiä sitä liikuttaa.» Ja kolmas lausui: »Tietysti on sotilaan velvollisuus taistella maansa puolesta niin kauan, kun on voimia jäljellä.»
Maria Teresia koetti jo Dresdenin rauhanteon jälkeen oppia tuntemaan maansa asetukset ja varat. Hän käytti apunaan v. Bartensteiniä sekä kamarikirjuri Koch'ia, joka oli hiljainen, rehellinen mies, eikä vehkeillyt, mutta ennen kaikkea käytti hän v. Haugewitz'iä. Tämä oli synnyltään saksilainen, hiukan narrimainen, mutta uuttera ja varustettu erinomaisella käytännöllisellä liikemiesälyllä.
Sen juhlissa toi hän esiin, sen kalliiks arvioi; hänen silmänsä puhkesi vesiin, joka kerta kun siitä joi. Tuli kuolonaika hälle; nyt maansa ja kaupungit nuo suo kaikki perijälle, mut maljaa ei hän suo. Hän juhla-atrialla oli uljaine seuroineen sukulinnassa, partahalla meren aavan valtaveen. Nous urho juhliva, juoden elon hehkun viimeisen, ja maljaan katseen luoden, veen kuohuun heitti sen.
Ja kauheinta oli se, että mitä jalompi, parempi ja sielultaan rikkaampi hänen Erikkinsä oli eli toisin sanoen: mitä lämpöisemmin hän rakasti maatansa ja mitä uutterammin hän sen eteen työskenteli, sekä toiselta puolen mitä paremmin oman maansa arvoinen tytär hän oli, sitä suurempi oli epäsointu heidän välillänsä, sitä vaikeampi oli heitä yhdistää, sitä suurempi uhri, joka toisen heistä täytyi tehdä toisen hyväksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät