Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Sulho lähti maailmalle, Hankkii uuden morsion, Sanan saatti Neilikalle: Uusi mulla kulta on. Neila löysi kullan toisen, Naureskeli iloissaan Sattui saamaan vanhan moisen: Pääsi hänkin karkaamaan.
Hän vastasi totisesti: "Luoja on suonut koko luodulle maailmalle puhetaidon, mutta ne sydämet ovat harvat, jotka voivat sitä selittää. Onnelliset ne, joille se ei ole muukalainen kieli, jota huolella ja vaivalla on opittu, vaan paremmin äidinkieli, jota tietämättä on suuren äidin huulilta oppinut. Niiden mielestä perhosen siipi kyllä voi kohota taivaasen haltiattaren sielun kanssa!"
Ihaellen piiloittaapi Moni mielihauteitaan, Muitten korvaa kammoaapi, Ett'ei tuomittaisi vaan: Puhdas tosi peljättääpi, Epätietohon siis jääpi. Milloin tosi kallihinna Ihmismielet kirkastaa? Milloin sana julkisinna Maailmalle todistaa: Parempi on jyvä kultaa, Kuin on kuorma kuonaa, multaa?
*Paul.* Ah, en pyytäisi tätä kunniaa muun kuin vain Virginian vuoksi, jonka siten saattaisin rakkaaksi koko maailmalle! Mutta te, joka tiedätte niin paljon, sanokaa minulle, joudummeko me koskaan naimisiin. Tahtoisin olla viisas, voidakseni ainakin tietää mitä vast'edes tapahtuva on. *Vanhus.* Kenpä, poikaseni, enää tahtoisikaan elää, jos tuntisi tulevaisuuden?
Sinusta on tullut mies, kuten ennustin, ja työllä ja totuudella olet sinä sen toteen näyttänyt koko maailmalle. Se on tosi, että kävisin mielelläni kaupungissa, jossa olen käynyt kerran vaan ennen. Tosin ei minun mieleni tee mitään kalliita morsiuslahjoja, mutta olisihan yhtä ja toista, joka olisi paremmin tarpeen.
Vielä mitä, sanoi Hinkki, meidän kapteenia ne uskovat. Kas vaan sitä äpärää! sanoi vaari, ja lisäsi: Turhaan, turhaan minä sen likan sarkasäkissä maailmalle kannoin!
Ken uskois erheen maailmassa siellä, kehässä tässä että Troijan Rifeus on viides kaune valosarjan pyhän. Nyt Luojan armosta hän paljon tietää mik' outoa on maailmalle, vaikka näkönsä kannakaan ei saakka pohjaan.» Kuin kiuru alla avaruuden laulaa sitten vaikenevi tyytyväisnä, sulouteen viime virren uuvahtaen,
"Tosi kyllä, mutta mieluisammin soisin saavani olla kotona." Sanan mieluisammin oli Koponen lausunut eri äänellä, joka antoi Kakkurille syytä vielä lausua: "Pidinpä sinua miehenä, rahoista ei huolivana, missä koskee yhteistä hyvää." "Eikä se kristillistäkään olisi," lisäsi Jurri, "sillä pyhä raamattu sanoo, että viisasten tulee luopua vaimosta ja lapsista, antaaksensa valonsa loistaa maailmalle."
Toinen jäi elämään kaukaisessa maaseudussa, toinen riensi taas maailmalle.
Edestakaisin kuljeskellen tulikuumilla kivillä oli hän uskonut hänelle, kuinka neitseellisen vienoilla käsitteillä suuresta maailmantaistelusta hän kerran oli lähtenyt maailmalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät