Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
TIMO. Mutta minä menen ma'ata. AAPO. Katselkaamme vielä yhtä pykälää. TIMO. Ma'ata menen. Tule kanssani, Eero; mennään ma'ata ja unohdetaan tämä maailman viholaispesä, se kurja kekonen, joka sateessa höyryy ja ryöhää. Tule, Eero! JUHANI. Mutta mikä on pykälä, jonka suoritusta tahdot?
Mutta ota vielä yksi ryyppy ja mene sitten ma'ata. SIMEONI. Niin, mitähän tuo tekis? TIMO. Ei ole viinaa enään. TUOMAS. Se on ero asiassa. SIMEONI. Kiitos Herran, että loppui se kerran, se viinamyrkky. Ja älköön nyt enään tulko huulilleni pisaraakaan tätä juomaa, sen lupaan ja vannon. JUHANI. Kirottu olkoon tämä helvetinsahti!
Tuossa äsken nukkuvan kun näytin, Istualleen nousi vuotehille Veljet, ja kun jäin mä yksin ma'ata, Kuiskivat he hiljaa keskenänsä: "Veljet, kaikki tietää yksin Tuomaan Syyksi rankaisun, mi meitä uhkaa, Kuin myös, että vikansa hän myöntää.
Mutta pankaat ma'ata, pojat; minä ja Aapo tahdomme teitä vahdata tuonne likimaihin puoleen yöhön. Pankaat ma'ata, pankaat ma'ata. Herra siunatkoon meitä! AAPO. Voi meitä poloisia kumminkin! SIMEONI. Mihin olemmekin onnettomat joutuneet. JUHANI. Kurjuuteen, suureen kurjuuteen. Mutta pankaat ma'ata, siunatkaat sielujanne ja ruumiitanne ja nukkukaat Herran nimeen.
Ja kuka siinä voitti, kuka alle meni, sitä »ei ymmärtänyt Iivarikaan». Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? EERO. En ollut vahvempi sinua hiuskarvankaan vertaa. Usko jos tahdot. LAURI. Sen uskon, koska tiedän sinun heikommaksi. JUHANI. Sen näyttäköön rehellinen paini. LAURI. Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? SIMEONI. Pankaamme jo ma'ata, te villityt.
Siitä kallistui hän lepoon rakkaalle kivellensä, nukkui viimein, ja lämmin hiilistö hautoi herttaisesti hänen jalkainsa anturoita. Mutta kylmä oli tupa, kylmä ja kolkko renkien ja piikojen ma'ata, koska he puolen-yön aikana palasivat leikeistä Toukolassa, ja siitäpä seuraavana aamuna kyräilivät he vihaisesti Simeonille.
Livingstone oli kauan jo ollut sairas matkallansa ja saapui Loandaan uupuneena, voimatonna. Hän kertoo suurimmalla kiitoksella siitä avusta, joka hänelle osoitettiin ja vakuuttaa, ettei hän koskaan unhota sitä nautintoa, jonka hän tunsi levätessään hyvällä englantilaisella vuoteella kun hänen sitä ennen oli täytynyt ma'ata paljaalla maanpinnalla.
Sitten pu'imme nutut päällemme taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen hauteesen. Mutta vähänpä siinä unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin tulisia kärmeitä lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan päämme yli.
Siinä missä hänellä on tilaa ma'ata on minullakin tilaa seisoa. Niin pian kuin minulla on pohjaa jalkojeni alla, irroitan itseni nuorasta ja sidon hänet siihen kiinni. Sitten vedätte hänet ylös ja minä odotan siellä alhaalla kunnes köysi taasen ehtii sinne.
Nyt on ensimmäinen käskyni, että Lauri vaikenee ja panee koreasti ma'ata; toiseksi käsken minä, että sydämemme lohdutukseksi jokainen meistä, paitsi Lauri, ottaa tinapullosta pienen naukin. Niin, saadaan tästä. LAURI. Mutta minäkö en saisi, minäkö? JUHANI. Sinä panet ma'ata. LAURI. Siihen on helvetissä kylläkin aikaa. JUHANI. Jumala tiesi, Lauri-kulta, missä ma'ataan vielä.
Päivän Sana
Muut Etsivät