Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kuukausien kuluessa, vuodenaikain vaihtuessa ja vuosien vieriessä raivion rauhaisella mökillä Miranda vähitellen unohti ne muutamat verinäytelmät, jotka hän oli pakosta tullut nähneeksi. Yksi vuosi oli tämän jälkeen melkein samanlainen kuin toinenkin; mutta Miranda ei huomannut elämää yksitoikkoiseksi.
KATRI. Meni käymään Tanelin mökillä. Olisi pitänyt jo tulla, mutta on kai jäänyt taas uskonasioista kinastelemaan. ANNI. Olisin kysynyt jauhoja. KATRI. Mutta tällä kertaa tuskin on puuroksikaan. ANNI. Tarvitsisinkin enemmältä. Aion leipäkauppaa tukkilaisille. KATRI. Niitä alkaa jo tulla. ANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eikö ole teille yrittänyt?
Sillä aikaa kun lääkäri viipyi mökillä, oli Laaran mieli hyvin levoton, ja nyt lääkärin tultua takaisin koetti hän arvata, oliko siellä tullut mitään ilmi. Hän ei rohjennut kysyä mitään, pelkäsi sitäkin, että lääkäri itsestään aloittaa, ja tekeytyen tavallista heikommaksi painautui peitteen suojaan, josta salaisesti katseli.
Yhden hamosen ja yhden paidan pisti hän sitten omien kapineittensa joukkoon, pärekoppaansa. Niitä sopisi hänen näyttää maalla kesällä. Sillä lomaa aikoi hän toki pyytää ... ja viettää sen Käkriäisten mökillä. Neljä kuukautta oli hän nyt ollut täällä ... ikävässä, outojen ihmisten parissa. Teki mieli jo kuunnella toisenlaisia puheitakin ... ja oleskella järven rannalla...
Eräänä iltana istui hän suutarin mökillä ja katseli kun mestari ompeli pieksuja ja kuunteli samalla tämän jutuja. Siihen tuli Ville, jolta hän oli ostanut asuntohuoneensa. Villellä olivat rikkinäiset pieksusaappaat kainalossa ja toisen varrensuusta näkyi paikkanahkaa. Mies oli keski-ikäinen ja tanakka, liikkui rohkeasti, puhui korkealla äänellä. Näytti olevan alkuhumalassa.
Tuntisiko sitä nyt entiseksi, enää ... tuota vinoon kallistunutta, jonka ikkunat ovat rikki taikka paikatut? Nyt kaunistavat sitä tuomet ... tekevät sen runolliseksi. Mökillä on ympärillään kokonainen tuomitarha: pieni puisto ja metsikkö suuria tuomia... Ja seinänvieressä kukkii keltaisia narsisseja. Sitten ... piankin seuraavat kurjenmiekat, valkeat, tummansiniset taikka keltaiset.
Mökin takaa astui esiin Wapiti sarvas, taikka ehkä joku nuorempi sarvas, joka oli perinyt isänsä sisua kahdenkertaisen annoksen. Aivan sen takana kulki kaksi naarasta, jotka epäluuloin haistelivat vieraan ilmassa tuntuvaa hajua. Wapitin mielestä tämä vieras epäilemättä oli vihamies, taikka ainakin epäiltävä, sillä eihän mökillä koskaan käynyt vieraita.
Somapa on se täti ollut, säesti Hilja Aliinan paheksumista. Mitähän tuo tuolle; etkö sinä ollut vastaan? Olinhan minä, vaan ei se auttanut mitään. Joko se on tuo Vappu teillä monetta vuotta? Toista vuotta. Kuka teillä oli tämän edellä toisena piikana? Olipahan muuan Kovatar. Missä se on nyt? Tuolla kuuluu olevan suutarin mökillä. Onko se naimisissa? Ei ole...
Mutta hän säilytti kuitenkin siksi järkensä, että neidon uudelleen polulle kasvonsa kääntäessä älysi saaneensa luvan käydä hänen kerallaan. "Kuka on Kroof?" kysyi erämies nöyrästi ja astui aivan immen rinnalle, vaikka polussa juuri sillä kohtaa oli leveyttä vain yhdelle. "Paras ystäväni", vastasi Miranda. "Saatte nähdä hänet mökillä.
"Poikani", lausui sairas "näetkö, miten tuo kaunis tähti kutsuu minua tykönsä taivaan korkeaan kuoriin". Poika myönsi näkevänsä ja sanoi: "mutta viittasivatpas ne tähdet silloin, kesällä, kuin isän kanssa Kissa-Kertun mökillä käytiin, viittasivatpashan nekin Keidaslammin pinnalla; mutta eihän ne taivaasen kutsuneet; eihän äiti?"
Päivän Sana
Muut Etsivät