Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Joko satatuhantiset rupeavat luisumaan käsistäni. Ei mar!
Amiraali antoi satamalle nimen Puerto de la Mar de Santo Tomas, koska tänään oli sen pyhimyksen päivä; »mereksi» hän nimitti sen suuruuden vuoksi. LAUANTAINA JOULUKUUN 22. P
Ja jos te joskus semmoiseen korkeuteen joutunette, josta ei pääse alas muuten kuin nuoran päässä, niin havainnette minun konstini mukavammaksi tuota tavallista temppua. Niin mar', mutta korkeakauluksinen nuttu teillä pitää olla, että teräksinen kaularenkaanne tulee peitetyksi; ja yli kaiken muun on tarvis semmoista hyvää apulaista kuin Smotherwell, joka panee nuoran solmun oikeaan paikkaansa".
"Lainaa sinä Ville nyt minulle vuorostas, koska minä sinulle äsken lainasin", sanoi Olli suruisena. "En mar, mutta jos annat housus pantiksi, niin sitten saat". "Olkoon niin", sanoi Olli; "mutta en minä niitä jalastani anna. Saat tulla huomen-aamuna, tai ehtoosta ottamaan. Kylläs tiedät missä mä olen". "Tiedän kyllä".
Sitten hän kääntyi ison isännän puoleen ja sanoi, että Pekka tahtoi saada rakennetuksi rauhan veljensä Antin ja isännän välille. "Rauhan minun ja Antin välille!" matki tämä oikaisten selkänsä. "Eipä niinkään; suotta rupeat siihen vaivaan! Rauha sinun ja Grillsin sekä minun välilleni, olkoon menneeksi, koska nyt maksat veron, mutta Antin kanssa! Ei mar; ei ennen kuin minulla on toinen mieli."
Tämmöinen oli Rothsayn herttua, Skotlannin kruunun perillinen, jonka näkö yht'-aikaa miellytti ja surkutti. Kaikki hänen tullessaan paljastivat päänsä ja väistyivät pois tieltä, vaikka hän huolettomasti yhä saneli: "Ei kiirettä ei mitään kiirettä kylläpä minä hyvissä ajoin kerkiän sinne, minne olen menossa. Vaan mitäs tässä näen? Onko täällä Iloisen Tieteen mestari? On mar', St.
"Kyllä; olen kuullut sitä kerrottavan täydellisesti ja usein," sanoi Lekain, "ja kaikki ihmettelivät Klairon'in ylpeyttä ja kunniallisuutta, että hän hyljäsi miehen, joka pani hänen jalkoihinsa korkean nimen ja äärettömät rikkaudet, kunniallisuutta siinä, ett'ei huolinut hänestä, koska ei rakastanutkaan häntä." "Onko se kaikki, mitä te kumpikin tiedätte?" kysyi Klairon. "Ei mar!" sanoi Varon.
"Paha hamasta lapsuudesta", vastasi Matti. Suurin osa ihmisiä on typeriä narria, toinen osa riivattuja ja siellä täällä on joku, joka koittaa olla ihminen. Eikä niitä ihmismäisiä ihmisiä juuri paljon taida olla. Ei mar! Harvat ovat valitut, peräti harvat! Ja mikähän piru sitä Himmeliiniäkin riivaa?
"Vai niin", sanoi isäntä, "enpä huomaa hänellä olevan mitään, millä hän maksaisi." "Kyllä mar", sanoi Antti, "luulen, että hänellä on rahoja." "Silloin olet väärässä luulossa. Eihän suomalaisilla ole rahoja. Mistäpä he niitä saisivat?" "Kuten tiedät, ei Pekalla ole perhettä; häneltä kuluu vähän. Hän on maan parhaita pyssymiehiä.
Ja tiedättekö mitä? Kun Olli naperteli pari päivää, niin oli hänellä pieni arkkunen tehtynä. Sitä isäkin katseli, ja tuumaili: "Jos tuosta saat jonkunkaan hinnan, niin rupean mar minäkin vielä ammatti-toveriksesi". "Hinnan, sanot?" kysyi äiti: "Minä sanon sinulle vanha puupää, että Olli saapi siitä ainakin kolme markkaa. Minä tiedän, mitä tuommonen kapine maksaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät