Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Kun kesä oli hyvin kuuma ja maalta tulleen väestön täytyi asuskella epäterveellisissä ja kosteissa asunnoissa, kiihtyi siitä taudin voima. Kehen se tarttui, hän tunsi ensin kovaa kipua päässä; silmät tulivat punaisiksi ja vihavoittaviksi, kieli veren karvaiseksi ja hengitys haisevaksi; kova aivasteleminen rupesi vaivaamaan, ja pian siirtyi sairaus alas rintaan ja vatsaan.
»Minulle aina pannaan ehtoja», hän sanoi. Ja suu jäi pullolleen; mutta enempää hän ei virkkanut, sillä isä tuli samassa sisään. Hanna juoksi suoraapäätä hänelle kaulaan. »Terveisiä, pappa, maalta.» »Noo, johan sinä olet kotona.» »Jo, ja nyt olen niin terve, etten varmaan koko vuonna lääkäriä kaipaa.» »Soo, sepä hyvä.» Isä istui pöytään ja niin teki Jussi myös.
SELMA. Käy sisään, käy sisään! Ei täällä ole muita kuin MILLER. Ah, Viivi! No, tervetultua! Mitä maalta kuuluu? ALBERT. Terve tultua Helsinkiin! SELMA. Ja minä kuin odotin sinua vasta iltasella. Tai oikeastaan jo eilen tuossa iltamassa vähän pelkäsin, että jos sinä tulet ja minä olen ulkona huilaamassa.
Juho hänen nimensä oikeastaan oli, mutta reviisorit olivat hänet Jehuksi ristineet, hän kun oli koko veitikka tohtorin piikoja riiailemaan. No jo se on täysi Jehu, he hänelle ilveilivät, kun kaupungin pulskimpia tyttöjä alkaa kopistella. Mutta eipä paljon mies uskaltanut niihin katsellakaan, kun maalta moukkana tuli!
Neljä vuotta minä sitte häneltä sain yhteensä seitsemäntoistakymmentä kirjaa Franskan maalta, Englannista ja Spaniasta.
KIRSTI. Niin, minäkö? ILLI. Sinä juuri. KIRSTI. Minä olen teidän uusi piika. ILLI. Kirstikö. KIRSTI. Niinhän ne ovat minua maininneet. ILLI. Mistä olet kotoisin? KIRSTI. Tuoltahan minä olen maalta Kerimäen pitäjäästä. ILLI. Mitäs nyt täältä haet? KIRSTI. Niin minäkö? ILLI. No kuka muu sitte. KIRSTI, Sitähän minä sitä Sussua etsin. ILLI. Ketä? Mitä nyt höpiset siinä? KIRSTI. No kun sitä Sussua.
Ursus olisi tahtonut palata sen kanssa kotimaahan, mutta matka oli vaarallinen, sillä tiellä liikkui petoja ja villejä kansoja; kun sitten tuli tieto, että Pomponiuksen luo on saapunut lähetystö Lygian maalta tarjoamaan apua markomanneja vastaan, lähetti Hister panttivangit Pomponiuksen luo.
"Ettekö katso mahdolliseksi, täti, että kana on tuotu tänne maalta?" arvelin minä. "En tosiaan", vastasi tätini. "London'in kauppiasta ei huvittaisi myydä mitään, joka olisi, mitä hän väittää sen olevan". Minä en tohtinut vastustaa tätä ajatusta, vaan söin tätini suureksi mielihyväksi kunnon illallisen.
"Kellen tuota kankahaista?" "Kullalleni kultapaian, Hopialleni hopian. Kohta kaupoiltaan tulevi, Turun maalta matkoavi, Kohta kolmen yön perästä, Viikon päästä viimeistäki." "Jop' on kuoli kultasesi, Meni mielitiettysesi, Laiva poikki, toinen halki, Kolmas kuivalle karille, Itse haukien iloksi, Ahvenien armahaksi." Neiti tuosta itkemähän, Kultakangas katkemahan.
Hän nousi sen selkään, joka näytti nopeimmalta; hän juoksutti sitä lähimmäistä kaupunginporttia kohden. Portinvartia kielsi häneltä tietä. Hän salasi levottomuutensa. Hääjoukko, joka palasi maalta, saapui paikalle. Hän ratsasti keskelle sitä ja kaatoi morsiamen kultavaunuinensa kumoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät