Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
"Pian sisarukset lähtevät temppelistä auringonkaivolle, ja minä viekoittelen Ireneä seuraamaan itseäni. Etkö luule saavani sitä aikaan? En juuri itse sitä luule; mutta ehkäpä hän sentään tulee, jos lupaan näyttää hänelle jotakin oikein kaunista eikä hän itse aavista, että hän sen kautta eriää sisarestansa, sillä hän on vielä lapsi."
"Sen lupaan minä ... niin totta kuin pelastun ... niin totta kuin odotan Jumalan armoa," vakuutti Bård. Pappi istuutui kirjoittamaan. Hetken perästä pisti hän paperin esille, sanoen: "tähän olen kyhännyt lahjakirjeen; kirjoita sen alle!" Bård tarttui pännään ja piirsi ristin; pappi kirjoitti sitten siihen Bård'in nimen. "Aivan niin Jumalan nimessä", virkkoi hän vielä ja nousi seisoalleen.
"Woi, ei sitä pitäisi kowin paljon parantaa, minä en ole siihen kirjoittanut muuta kuin totuutta, ja totuudenhan pitäisi aina saada olla paikoillaan. Kirjoitus= ja kieliwirheet, kuin myös ajatusta eksyttäwät sanat ja lauseet, lupaan kuitenkin mielellänikin oikoa", sanoi kirjailija.
"Voi, rouva, te todella liian kovasti koettelette kärsivällisyyttäni. Mutta minä lupaan sen teille, jos voitte mitään arvoa antaa sellaisen henkilön lupaukseen, jonka luulette tahtovan tahallansa pettää ihmisiä."
Sinä et enää moneen vuoteen olekaan käynyt Hallassa... Mutta nyt sinun pitää tulla ... ja pian sittenkin. Tuletko, Johanna? Ky- kyllä... Minä odotan sinua... Muista se! Etkä sinä enää saa karttaa minua... Nähkää, isäntä! Sellainen hän on aina ollut, tuo Johanna!... ei ihmisten näkyville ole uskaltanut tulla. Mutta nyt sinä et enää tästä lähin vältä minua...? Lupaa se, Johanna! Minä lupaan...
Minä kyllä tulen hyväksi sinulle, sen minä lupaan; sillä tahdothan sinäkin olla hyvä minulle, vai miten? Tahdothan?" "Kyllä, tarvitseeko sitä kysyäkään, Reetta...! Mutta...?" "Niin, niin, niin, minä kyllä tiedän, ett'en ole semmoinen kuin minun pitäisi olla: mutta kyllähän muutun... Ah, hyvä Jumala!
On kutsuttu naapurin väet vieraaksi ja minä lupaan, että he huudahtavat hämmästyksestä nähdessään, kun sinut kannetaan esiin. Tulisit nyt, kun kerran sinun kuitenkin on päätettävä päiväsi.
Minä en rakasta häntä, vastasi Anna tumman punastuksen kohotessa hänen poskilleen ja kaulalleen ja hän piilotti pelokkaasti päänsä äidin rintaa vasten. Niin ollen emme puhele tästä asiasta sen enempää, sanoi rouva Montell tavallisella tyyneydellään. Lupaa ainoastaan, että kohtelet aina pastori Törneä ystävällisesti, sinun tähtesi ei hänen pidä tarvita välttää meidän taloa. Sen lupaan, äiti!
Hän on oven avannut ja päästänyt vangin karkuun tahi ainakin auttanut toisia siinä toimessa. Kosmin. Vai niin! Se pitää panna koviin kouriin se liehakoitsija. Vouti. Uskokaa minulle se toimi! Minä lupaan karsia pois hänestä sellaiset tavat. Kosmin. Olkoon niin, mutta meneppäs katsomaan, onko vanki todellakin karannut. Vouti. Hän on poissa! Kosmin. Kummallista!
Mutta", hän loi Bengtiin katseen, joka samalla oli rukoileva ja käskevä, "muistakaa, että hänen äitinsä sen antoi." "Tuhannet kiitokset", huudahti Bengt, tarttuen innokkaasti paperiin, "lupaan, ett'en käytä väärin hyvyyttänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät