United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa kaikui kimakka ääni: "Ohoi, kalavene?" "Kalavene!" kuului vastaus. "Onko luotsi veneessä?" "Luotsi on," vastasi vanhus. "Osaatteko luotsata laivan Elbe-virran suuhun?" "Totta kaiketi, yhtä helposti, kuin löydän oman vuoteeni kotona." "Paljonko siitä vaaditte? Kuinka paljon meidän tulee maksaa?" Arvelematta vastasi kalastaja: "kolme sataa taaleria." "Oletteko hullu?" kaikui laivasta.
Etelästäpäin tuli laiva ja lellui aivan lähellä venettä sen ohi, nousten ja laskien kiiltävässä mainingissa. Kannella näkyi vaan luotsi, perämies ja vartija. Ilma oli harmaa, tuskin tuulenhenkäystäkään liikkui, meri aaltoili äänettömästi; kaikkialla oli tyhjää ja hiljaista. Laiva kulki unisesti pitkin autiota rannikkoa.
Mitä höyrylaivan varsinaiseen väestöön, ylipursimiehiin, korttelimestareihin, märssymiehiin, ruorimiehiin, laivapoikiin tulee, niin siihen kuului noin sata miestä. Paitsi näitä oli kaksi sataa passaria asetettu matkustajia varten. Itsekukin oli siis paikallansa. Luotsi, jonka piti viedä Great Eastern ulos Merseyn ahdinkovesistä, oli laivassa sitte eilisen päivän.
Ja hän teki vieläkin enemmän; hän otti sittemmin parantuneen isän palvelukseensa ja piti huolta hänen lastensa kasvatuksesta. Luotsi. Lokakuussa vuonna 1774 raivosi hirveä myrsky ja kaikki, joilla oli ystäviä eli sukulaisia merellä, vapisivat pelosta heidän tähtensä.
Kun tultiin likemmä, erotti jo laivain mastoja satamassa ja niiden takaa vihreitä puita ja peltoja. Satamassa tuli luotsi laivaan ja ohjasi sen puusta rakennetun suunnattoman suuren hevosenkengän muotoisen aallonmurtajan kainaloon, johon seisatuttiin puusillan kupeelle muutamaksi tunniksi. Rannalla jo huomasi, että maa oli suurta Venäjän valtakuntaa.
Jo aamun loiste vuoret kultaileepi, Lähellä Ganges-virtaa valtavaa, Ja myrskyn jälkeen meri hiljeneepi, Se ihmismielet myöskin rauhoittaa, Mies silloin mastohäkist' ilmaiseepi: "On varmaan tuolla edessämme maa!" Ja luotsi huudahtaa myös riemuisana: "Kalikut näkyy siellä kauimpana. On etsimänne maa tuoll' eessä laivan, Se sama India, jon näetten.
Niin pian kun vene oli saapunut rantaan, tekivät he valkean ja väsyneinä päivän vaivoista vetäytyivät nurmelle. Sillä välin istui majori tyttärinensä ja perämies kajuutassa, pelon ja murheen ahdistamina. "Niin, niin", huudahti hän viimein, "luotsi on pahantekiä, joka kumppaninensa tahtoo paeta saarelta." "Jumal'avita!" keskeytti häntä Northland, "niin on.
Se, jonka puoli- tahi neljännes-tunnilla luotsi astuu laivaan, voittaa nuo kahdeksanviidettä tahi yhdeksänkymmentä kuusi dollaria. Kuten nähdään, peli ei ole vaikea; siinä ei ole kilpaa hevosten, vaan neljännes-tuntien välillä. Eräs kanadalainen, arvoisa Mac-Alpini, otti asian johtaaksensa.
Hän kertoi kuvernöörille, että laiva, josta tulomerkki oli annettu, oli Saint-Géran, kantava seitsemänsataa tonnia ja päällikkönään kapteeni Aubin; että se oli vielä neljän peninkulman päässä maasta ja laskisi vasta seuraavan päivän iltapuolella Port-Louis'n satamaan, jos tuuli olisi suotuisa. Tällöin oli vielä ilma aivan tyven. Luotsi jätti kuvernöörille kirjeet, jotka laiva oli tuonut Ranskasta.
Hän käski mahdollisimman pian nostattaa ankkuri, irroittaa purjeet, pingoittaa niitä tarpeellinen määrä, sillä luotsi oli jo paikalleen asettunut. Nyt alkoi vilkas liike laivassa. Minä komensin kaikki miehet esiin ja annoin kullekin määräyksensä. Alaperämies hoiti tehtäviä keulassa, minä peräpuolella.