Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Täällä oli ollut holvi-käytävä silloin kuin menneet ajat eivät vielä olleet menneinä; muutamat luulivat sen kuuluneen erääsen luostariin, toiset johonkuhun kappeliin, vieläpä toiset johonkuhun pakanalliseen temppeliin. Oli mikä olikin, nyt se teki yhtä. Jokainen saattoi tehdä miksi tahtoi puoleksi lahonnutta pylvästä eli haljennutta holvia.
Minä esittelin, että nainen palaisi sukulaistensa luo taikka menisi luostariin. "Hänellä ei ole mitään sukulaisia, jotka vastaan-ottaisivat häntä", vastasi pappi; "enkä minä ikinä lähetä häntä nunna-joukon ylenkatsottavaksi ja kuritettavaksi ei ikinä!" "Mutta hänen sielunsa!" minä sanoin, "ja teidän?"
Minä en suinkaan soisi Jumala hyvin tietää, etten olisi sitä koskaan suonut että minun tähteni sota syttyisi Ranskan ja kotimaani Burgundin välillä ja että ihmishenkiä menisi hukkaan minunkaltaiseni tähden. Minä vain pyysin lupaa erota maailmasta ja lähteä Marmoutiers'in luostariin tai johonkin muuhun pyhään paikkaan.»
Mutta mitä minä näin, mitä minä näin ... oi, minä olen niin onneton, viekää minut luostariin, viekää minut luostariin!" Hän heittäytyi taas pitkälleen vuoteessaan, veti peitteen kasvojensakin eteen, aivankuin olisi tahtonut hautautua sen sisään, kääntyi seinään päin eikä tahtonut kuulla eikä nähdä mitään enään.
SANANSAATTAJA. Lankonne, herra, uljas Faulconbridge, Pakohon teitä kehoittaa ja pyytää Mua tuomaan tiedon, minne lähdette. KUNINGAS JUHANA. Swinstead'iin, sano, sinne luostariin. SANANSAATTAJA. Huoletta vain! Se suuri sotavoima, Jot' odotteli Dauphin avukseen, Toiss'yönä Goodwin-sand'iss' ajoi maalle, Juur' Richard sai sen tietää. Ranskalaiset Sotivat veltosti ja peräytyvät.
Mutta mikä lieneekin ollut syynä, eipä kukaan koskaan ole kehoittanut minua siihen ammattiin. Vai niin, vai niin, poikaseni, vai piti sinusta tehtämän munkki miksi hyväksi, sanopas vain se?» »Jotta minun isäni suku loppuisi joko hautaan tai luostariin», vastasi Qventin syvästi liikutettuna. »Jopa huomaan», vastasi eno, »jopa ymmärrän. Aika viekkaita veitikoita aika viekkaita!
Minun täytyy tunnustaa, että tämä suututtaa minua melkein yhtä paljon kuin pojat. Minä pelkään kovasti, että hän jonakin päivänä jättää meidät, niinkuin Fritz, ja menee luostariin. Vaan kuitenkin minun on mahdoton löytää mitään vikaa hänessä. Luullakseni se juuri suututtaa äidin-äitiämme ja minua niin suuresti.
Nyt selveni hänelle myöskin se kirje, minkä hän oli saanut rouva Bonacieux'iltä ja samalla myös oli varmaa että rouva Bonacieux todellakin oli kiitänyt ohitse Chaillot'in tiellä, eikä ollut mikään harhanäkö, joksi hän sitä ensin oli luullut. Nyt oli mahdollista löytää rouva Bonacieux, niinkuin Athos oli ennustanut, sillä luostariin ei ollut mikään mahdoton päästä.
Ei ollut ajattelemistakaan, että olisi mahdollista pelastaa linna. Kaikki huomio kääntyi niinmuodoin luostariin, joka myös, ehkä suurimmalla ponnistuksella, saatiin varjelluksi. "Kuka olette te, jalo ritari?" kysyi Cecilia, ollen turvassa jalon pelastajansa vaunussa, joka hänen kanssansa ajoi linnaansa, vähentääksensä hänen tuskaansa ja palauttaaksensa hänen voimiansa.
Kaikessa, mitä hän minulle puhui, hän piti hellää huolta kuninkaan hyvästä maineesta, niinkuin uskollinen palvelija hallitsijansa maineesta ainakin. Minä lähden nyt häntä hakemaan sekä nuorta Croyen kreivitärtä.» »Kreivitärtäkö! sanoittehan jättäneenne hänet pyhän Brigittan luostariin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät