Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Minä pudistin päätäni kummallista, että joku puoleksi kuiskattu sana voi saattaa minut vapisemaan aina sydämeni pohjaan asti... Karolinenlust näkyi äkkiä edessämme!... Minua ei ensinkään olisi kummastuttanut, jos haltiattarien kuningatar olisi nyykäyttänyt minulle päätään korkeista ikkunoista ja kutsunut minua järestämään vuodettansa ja lakasemaan huonettansa... Minä olin kuin lumottu, eikä edessämme oleva rakennus ensinkään ollut semmoinen, että se olisi voinut herättää minut siitä tilasta... Mitäpä minä siihen aikaan tiesin renessansi- tahi rokoko-rakennustavasta!
TUOMAS: Herra ritari: onko lupa kysyä, mikä on niin ankara pakko teidän poistua täältä? RAIMUND: Minä luulen ... olevani ... lumottu. TUOMAS: Lumottu? Tuo nainen on lumonnut teidät? Mutta minusta on äkkiä ruvennut tuntumaan kaikki niin kummalliselta... Minä en ole itseni herra enää. Minun ajatukseni harhailevat ja minun sydämeni syvyydestä nousee kuvia, jotka minua pelottavat ja kauhistavat...
Matkustajaan vaikuttaa Kreml, kuin sadun lumottu linna, joka odottaa ritarin kotiintuloa herätäkseen suuruutensa ja kauneutensa uinailusta uuteen elämään. Paitse suurta keisarillista palatsia, ylensuurta synodaalirakennusta, senaatinpalatsia ynnä muita suuria rakennuksia, on Kreml'issä vielä tänä päivänä 15 kirkkoa, 1 kappeli ja 2 luostaria.
"Tristan", sanoo kuningatar, "eivätkö merenkulkijat kerro aivan totena, että Tintagelin linna on lumottu ja että se salaisen loihdun vaikutuksesta kaksi kertaa vuodessa, kesällä ja talvella, häviää ja katoaa silmistä? Nyt se on hävinnyt.
Silloin alkoi kiemura kallon sisässä liikkua, ja pistäen päänsä vasemmasta silmän reiästä lakki käärme maitoa astiasta suuhunsa. Ei tämä mitään tee, tämä on lumottu. Ei ole oikea käärme, vaan käärmeeksi muuttunut ihmisen henki. Kenen ihmisen? kysyi Jouko, huulet ja ääni vielä vavisten. Pitänet nyt takanasi, ilmoitan sinulle tiedoistani salaisimman.
Ne ovat siinä ja tuolla ja kaikkialla ympärilläni. Maan alla kumpuaa ja taivaalla hehkuu ja loistaa, tämä lumottu puutarha herää ja sinä nouset puutarhan pihlajan alta ja tulet vastaani niinkuin silloin muistathan kun siitä ensi kerran ojensit minulle kätesi ja kun minä ujona ja mykkänä en saanut sanaakaan sanotuksi tervetuliaisiksi, vaan sinä kasvojesi ilmeellä itse sanoit itsesi tervetulleeksi.
"Semmoista kohteliaisuutta kuin porvari saa odottaa ritarilta", vastasi Kristofer jäykästi; "ensin hän loukkaa meitä ilman syytä ja sitten hän suosion osoitukseksi varjelee meitä omasta väkivallastaan! Mutta naisia lumoo aina, mitä miehet ratsun selässä tekevät." "Ei kukaan ole lumottu keneltäkään", minä vastasin.
TAAVI. Kuinkapa sellaista uskaltaisin epäillä! Kautta kunniani! (vetää puukkonsa tupesta ja katselee sen terää). Elli oli oikeassa. Silmiesi väri on täsmälleen sama kuin tämän oivallisen puukkoni terän! Oi, nyt olen hukassa, olen lumottu! Reeta on kaunein teistä kaikista tietäkää se tytöt! En aavistanutkaan, että hän yhtenä ainoana hetkenä näin olisi voinut minut hurmata!
Tosin värisytti ja peljätti minua ajatus, että ääneni kaikuisi näitten neljän seinän välissä; mutta minä olin kuin jollakin tavalla lumottu olinhan jo kuitenkin voittanut ujouteni ja kertonut osan lapsen-elämästäni. Minä rohkasin mieleni ja lauloin pienen laulun.
Sanat tulla värähtivät sydämen syvimmästä. Erkki oli kuin lumottu. Laulu oli sopivin selitys kauneudelle, jota hän juuri oli ihaillut. Semmoistahan oli Suomen laulu ja Suomen luonto, semmoista ilo täällä elämän kevätpäivinäkin. Surunsekaisuutta oli siinä paljon, tuota »haikeutta utuista», jota unelmiin aina »kevään kerkeys johtaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät