Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kaikki piispan hopeamaljat ja pikarit, vieläpä kappelikirkon alttariastiatkin sillä Ardennien Metsäkarju ei pitänyt lukua, vaikka hänen osakseen olisi tullut kirkonvarkaankin nimi nähtiin täällä sekaisin suunnattoman suurten nahkaleilien sekä kaikenmoisten juomasarvien kanssa.
Kaunisten kumppaniensa seurassa eleli Syrinki näin elämänsä autuaallisessa onnessa ja vapaudessa. Mutta Panin ja hänen lystikkäitten toveriensa vilkkaasta seurasta hän ei pitänyt lukua ollenkaan. Kerran kun hän yksin palasi metsästyksestä Lykaion vuorelta, tapasi häntä Pan. Nymfa oli metsästäjättären tavan mukaan helmoiltansa sonnustettuna, viini kauniilla hartioilla, joutsi kädessä.
Päässä oli hänellä parhain huntunsa, joka aina oli vähän kallellaan, ikäänkuin hän olisi ollut liian murheellinen lukua pitämään, miten se oli, ja kumminkin oli se aina neulalla kiinni pistetty. Käsissä oli hänellä mustat silkki-käsineet; hän oli näet hyvää sukua, koska iso-isänsä oli ollut pappi ja miehensä kirjoittaja Lontoon pankissa.
"Minä en huoli toistamiseen saada sinulta tuommoista likeistä syleilystä en huoli saada toistamiseen neulanpistosta, niinkuin eilen illalla. Suurta lukua en tosin pidä ampiaisen pistoksesta, mutta enpä kuitenkaan päästä sitä itikkaa likelleni, kun minulla sen lähestymisestä ennalta on tietoa". Conachar hymyili ylenkatseellisesti. "En minä aikonutkaan sinulle mitään pahaa", virkkoi hän.
Topias veti sängyn auki, teki sijan, ja laskihe, kotoiseen tapaan, takaisin levolle. "Jäin tänä iltana kylpemättä", lausui hän itsekseen, kuin kodin lauantai-ilta kylpyine, puuroine ja pystyvalkioine, astui ilmielävänä silmäin eteen; "mutta lukua siitä, täällä saa kylpeä vaikka joka päivä."
Petrovitsch oli jo äkääntymäisillänsä, kun ei kukaan hänestä lukua pitänyt, kunnes taiteilia juuri parhaasen aikaan lähestyi häntä, toivotti onnea hänen pelastumiseensa ja koki kaikin tavoin pitää hänestä huolta. Se oli Petrovitschin mieleen, ja taiteilia paras koko joukossa.
Tuvassaan, tulehman valossa, istui eräänä myöhempänä iltana, suuren pöydän vierellä, hurskas, i'äkäs kirkkoherra Hattulanius, lukien ja tutkistellen erästä lukua kreikkalaisessa Uudessa Testamentissään.
Ahkerasti harjoittelivat veljekset lukua taas, ja heidän taitonsa karttui, vaikka vähitellen. Lukivat he jo kelpo lailla sisältä, ja kävivät nyt puuhaan oppiaksensa ulkoa aapiaisen kappaleita; jämäten ja höristen joka nurkassa nyt pyrittiin kohden kukkoa.
Siitä ei hän lukua pitänyt, tapahtuiko se pelosta vai rakkaudesta, vaan sanoi: »Tuo vastaus olisi sinun heti pitänyt tietämän antaa, kun olet jo monta vuotta talossa ollut, ja muista toiste, kun itse sinulle käskyni annan, että olet valmis sanaakaan sanomatta sitä täyttämään.» Nuorukainen meni kiireesti hevosta asettamaan ja ajoi kestikievariin.
Konrad katsahti hyvin terävästi Martti mestariin, joka hänelle ystävällisesti viittasi, ja sanoi kumeasti: "Teistä minä en pidä lukua ollenkaan enkä ole teiltä vielä edes kysynytkään, saanko luvan istuutua teidän seuraanne vai en, enkä minä muuten tulekaan ollenkaan teidän luoksenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät