Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kaikki väki kokoontui kutsumatta asuinhuoneesen hartaushetkeä viettämään. Isäni laski suuret, ruskeat kätensä, joissa hän piti virsikirjaa, kahden pöydällä palavan kynttilän väliin. Aluksi luki hän rukouksen ja lauloi sen jälkeen virrestä joka värsyn, joita me, kukin taitonsa mukaan, säestimme.
Martina teki niin ja Juoseppi luki ruokaluvun. Poika oli jo kuivannut kyyneleensä, ja oli nyt ääneti ja hiljaa, istuen äidenisän ja Martinan keskellä. Tuvassa oli nyt rauha ja sangen kotohauskaa, sillä kaikki oli erinomaisen siistiä, ehkä kyllin kohtuullista. Totonseinällä, ison vanhanaikaisen nojaustuolin päällä, loisti sangen suuri messinkinaula.
Agnes avasi taas testamenttinsa ja luki hiljaa ja juhlallisesti Johanneksen evankeliumin 12 luvusta vv. 35-36: "Niin Jeesus sanoi heille: valkeus on vielä vähän aikaa teidän kanssanne, vaeltakaat niinkauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä kuhunka hän menee.
Vaan hän kävi talon puolelta lainaamassa raamatun katsellakseen sanaa vähän laajemmalta. Ja itsekseen hän sitä luki ja kotvasen ajan sen ääressä istui. Iloisella mielellä hän oli lopettaessaan lukunsa. Siellä oli ollutkin niin paljon lohdutusta. Piiskuinen alkoi vasussa kiristä. Vimpari meni sitä katselemaan ja alkoi sille luritella: »Ohhoh, sitä miehen rutkaletta.
Jyrki oli silloin ottanut pitkät askeleet ja juossut koko matkan hurjemmin kuin tulensammutukseen. No sen arvaa, mukautti konttoristi. Nyt konttoristi oli saanut kauppakirjan valmiiksi, ja hän luki sen kovalla äänellä alusta loppuun. Viimeiset sanat kuuluivat: »Ja tila lankeaa ostajan omaksi tänäpäivänä.»
Jos hän vanhoissa kirjailijoissa luki ihanasta Helenasta, Paris'esta, Achilles'esta, Alexander'ista, Venus'esta tai Apollosta, silloin oli koko hänen huomionsa tekstiin teroitettu; rumasta Sokrates'esta, kyttyrä-selkäisestä Aesopus'estä, syyläisestä Cicero'sta ja paljaspäisestä Caesar'ista ei hän sitä vastoin tahtonut niin mitään tietää.
Puolustajain uhka alkoi horjua, ja vanhus huomasi olevansa voitolla. Tänne huoneentaulu! huusi hän ukkosen äänellä. Neljätoistavuotias Reeta toi katkismuksen ja luki niinkuin oli siitä tapana lukea pyhäpäivinä: Te palvelijat, olkaat kuuliaiset teidän ruumiillisille isännillenne pelvolla ja vapistuksella teidän sydämenne yksinkertaisuudessa!
Isä voi tulla kotiin milloin hyvänsä, sanoo Jouko. Mutta Reita ei sitä kuule. Hän on ottanut laukustaan kirjan, pienemmän kuin sen, mikä hänellä eilen oli, hän avaa sen Joukon eteen ja sanoo: Tule oppimaan sinäkin, opetan sinulle nyt Herran rukouksen... »Isä meidän, joka olet taivaissa»... Ja Reita luki kerran alkuun päästyään rukouksen loppuun asti. Missä varauksessa se auttaa tuo loihtu?
Hinkki tunkeutui vaarin kanssa myös esille patsaan juureen. Mitäs siinä on? kysyi vaari. Hinkki luki: T
Ajatelkaapas hänen suruista olemustansa niin monena kiusan ja kivun päivänä! Pari ajattelemattomasti puhelevata kumppalia, jotka tulivat ja menivät, häntä enemmän kiusasivat kuin huvittivat, ja kun minä hänelle lausuin hyvin ajatellun pilan, näytti hän vain kylmiä kasvoja. Luulenpa että hän minun sielustani luki, että häntä tuskin enään voi pelastaa." "Mutta nyt teillä on toivoa?
Päivän Sana
Muut Etsivät