United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta rupesimme elämään hyvästi. Kun vanhempamme käskivät meidän tehdä kaikenmoisia koti-askareita, toimitimme ne kaikki nöyrästi ja huolellisesti. Myös paljon muutakin, minkä huomasimme hyväksi, teimme ja lu'imme ahkeraan Aapisestamme rukouksia. Yksi päivä meni jo kunnialla läpi. Seuraavan päivän aamulla aloimme tehdä samoin.
"Muistatko vielä, miten paimenessa käydessämme lu'imme ulkoa Jerusalemin hävityksen historian?" "Muistan, tarkoinkin..." "Siitä on kauan..." "On... Sinun on täällä hyvä olla, jaksat kuin prinssi." "Korkeammalle, veikkonen. Palvellessani herraskartanoissa olin orjana; en muistanutkaan, että olin ihminen. Nyt elän entisen suhteen kuin kuningas." "Siltä näyttää..."
Se oli Matin kokoinen, Mut mikä pukiks teki sen, Siit' ei nyt vielä ollut selko. Ja nytkös mytyt, tukut jo Toisensa perään saliin kulki, Yks ensin, toinen, kolmas, no, Jo taas, jo taaskin, kummako Jos ilo oikein puhkes julki! Kuin peltokanat lensimme, Lu'imme kirjoitukset kaikin. Paketin tyhjän löysimme. Mut sormus oli minulle, Ja tanssipojan Roosa saikin.
Tämän ikävän tapauksen ilmoitimme heti päälliköllemme, joka käski meidät hautaaman hänen kaupungin ympärillä oleviin hautausmaihin, mikä olisi läheisempi. Itse me sitte hautasimme ja siunasimme soturitoverimme viimeiseen lepopaikkaansa; haudalla lu'imme "Herran rukouksen" ja "siunauksen" ja sen jälestä peitimme haudan.