Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. lokakuuta 2025


Se mahtoi olla muinaistaruinen käsitys Herkuleen kaltaisesta ruumiin- ja mielentilasta; ja mitä ruokahaluun tulee, niin koomilliset kirjailijat aina pilkkaavat Herkuleen ruokahalua: Kun lu'in tämän, niin tulin ajatelleeksi, että itse olen alakuloinen luonteeltani ja että minulla on erinomaisen hyvä ruokahalu.

Toinen kohtaus. Makuuhuone; nurkassa kirstu. IMOGEN. Ken siellä? Helenako? KAMARINEITSYT. Tässä, rouva. IMOGEN. Mitä on kello? KAMARINEITSYT. Puoliyö on kohta. IMOGEN. Siis kolme tiimaa lu'in. Silmä raukee. Jäin tuohon; taita lehti. Nukkumaan! Pois älä tulta vie, sen anna palaa. Jos heräät ennen neljää, ole hyvä Ja mua huuda. Uni minut valtaa.

Siitä päivästä aloin minä ahkerampaa lukea Uutta Testamentia; ja jota enemmän minä lu'in ja rukoilin, sitä rauhallisemmaksi kävi minun sydämmeni. Kuin minä olin Herran Ehtoollisella, nä'in minä Vapahtajan kuvan vielä kerran liikkuvan altaritaululla, lempeästi tarjoovan minulle avointa helmaansa, ja sieluni täytettiin taivaallisella rauhalla ja onnellisuudella.

Ilmat kun olivat lämpimät, menin usein kirjan kanssa aamusilla metsään ja lu'in siellä yhtämittaa iltaan asti. Varsinkin Lutheruksen Kirkkopostillaa ja Nohrborg'in Postilloita lu'in suurella halulla. Semmoinen lukeminen ja rukouksen kanssa sanan tutkiminen päivillä metsissä ja iltasilla lukusalissa vaikutti minussa vihdoinkin totista synnin surua.

Talletan vielä kaikki hänen kirjeensä ja voisin kirjoittaa ne sanasta sanaan, sillä lu'in niitä aina vähä väliin, enkä ole koskaan lukenut mitään niin hyvää ja kaunista parhaassakaan kirjassa.

Ja sitte minä kaikeksi onneksi sanomalehdessä lu'in että paperikauppa ynnä lainakirjasto oli myytävänä helppoon hintaan Moleswich'issa, Londonin toisella puolella.

Sentähden minun piti vielä viipyä paikoillani. Lukuhaluni ja taivaallisen rauhan etsimiseni tarve yhä vaan lisääntyi. Päiväkaudet lu'in ahkerasti, ja yöt vietin ajattelemalla ja rukoilemalla autuudestani, mutta kaivattua rauhaa omalletunnolleni en saanut.

Yhdeksän aikana lu'in virren ja rukouksen, jonka jälkeen muut menivät levolle, jättäen Stefanin ja minun takan ääreen istumaan ja puhelemaan myöhään saakka. Tänä iltana vallitsi seassamme jonkunmoinen levottomuus, tavallisen uneliaisuuden sijassa.

"Mutta, kun katselin Davidin tähteä, äkisti kehä ilmestyi sen säteitten ympärille, ja tuon tuotakin meteori lensi esiin sen hopeisesta verhosta. Minä lu'in, että levottomuus oli syntynyt pyhässä suvussa; ja nyt tämä poika tulee, joka on tehnyt semmoisen teon, että " "Liiton-arkki, liiton-arkki! Minä katselen liiton-arkkia!" "Nukkuja puhuu; unen sanat ovat pyhät."

Mukaani vein sen, kääntelin sivuja jonkun hetken, en tiedä, kuin näin esihin sain Savon miesten retken; ma lu'in rivin lu'in kaks, vereni tunsin kuumemmaks. Näin kansan kaikki koittavan edestä kunniansa; näin sotajoukon voittavan nälissään, viluissansa. Jokaista sanaa, lukeissain, suudella tahdoin innossain. Vaarassa, tulen keskellä tuon parven urhoutta!

Päivän Sana

suostunkin

Muut Etsivät