United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kinturi iski takasin ja koetti nauraa entisellä tavalla, niinkuin vaati heidän aina leikkisä välinsä, josta he eivät vielä milloinkaan olleet poikenneet. Mutta eipäs voinutkaan tällä kertaa kestää, vaan tuli totiseksi ja rupesi häpeissään niitä loukkuja muka lähempää tarkastelemaan. Ei yksikään miellyttänyt häntä. Ne paukahtavat liian kovasti, sanoi hän.

Mutta puhtaaksi oli palanut kaski, joka kylvettiin ja kynnettiin, risu-äkeellä karhittiin seitsemän miehen voimalla, ja viimeiseksi luja aita pantiin sen ympärille; ja ennen talven tuloa rehoitteli huhdassa oivallinen oras. Mutta aitaanpa jätettiin sopivia läpiä ja reikiä, joihin rakettiin raskaita loukkuja monen jäniksen kuolemaksi.

Jos hän suunnitelman mukaan tuli perille keväällä, oli lintujen soitimen aika, ja varmaankin olivat perheen miespuoliset henkilöt jo ensimmäisenä aamuna soidin- ja kuherruspaikoilla, jossa ampuja teki parastaan, olipa hänellä aseena luotipyssy tai jousi. Kenellä ei ollut asetta, se rakensi loukkuja ja satimia.

Ainoastaan hiiren hiljainen ja tyytyväinen nakertaminen tapetin takana katkaisi syvän äänettömyyden. Pieni elukka tunsi olevansa aivan kuin kotonaan eikä vähintäkään askeleistani häiriytynyt. Eihän talossa ollut kissaakaan, ja vanha muori näytti liiaksi hyväsydämiseltä edes ajatellakseen loukkuja ja muita ansoja, joista elukan vapaus ja henki olisivat joutuneet vaaraan.

Jos haettiin mies tekemään ämpäriä ja loukkuja, niin niitä piti tehdä niin suunnattomasti, kuin jos koko talo olisi ollut täytettävä ämpäreillä ja loukuilla. Sama oli rautakalujen laita, ja niistä ei tahtonut työ loppua, kun niitä ei täysijärkiset ruvenneet liikuttelemaan pienentämättä.

Siellä minulla on myöskin loukkuja korjattavina, sillä majavannahat kyllä menevät kaupaksi; niitä esivallan miehet haluavat. Ja nyt, pojat liikutaan hiljaa; lintuja emme tänään huoli ampua, vaan kuljemme nevojen reunoja myöten etsien jälkiä. Ohoh!" sanoi hän, "tuossa on jo yksi: mesikämmen näkyy tästä kulkeneen pari päivää sitten, antaapa Rakin nuuskia jälkiä!"

Ammoisista ajoista oli Hirviharju ollut paras pyydyspaikka niillä seuduin, ja siihen viritettiin loukkuja, satimia ja verkkoja kapeimmille paikoille ja sudenhautoja oli useampia läpi vuoden vireessä.

Mutta näiden metsäretkiensä kautta löi hän laimin työn ja toimen talossansa, joka vähitellen, ilman esimiehen johtoa, joutui rappiolle. Eivät kyenneet hänen poikansakaan kyntöön ja kylvöön; sillä olivatpa he perineet isältänsä saman voimallisen innon metsä-otusten pyyntöön. He rakentelivat satimia, loukkuja, ansaita ja teerentarhoja surmaksi linnuille ja jäniksille.

Sitten laitamme loukkuja, ja saatpa nähdä, että olen miettinyt sitä asiaa jo edeltäpäin. Sinä et ollut Tanelin ja minun kanssani majavia pyytämässä, mutta hän sanoi silloin minulle sellaista, jota en ole unohtanut; saatpa nähdä." Jo seuraavana päivänä olivat kirveet saaressa heilumassa, metsänkävijät kaasivat puita ja raivasivat tilaa tulevalle asunnolleen. He tekivät työtä uutterasti.