Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
"Varsin kernaasti, aseenkantaja Gerard, mutta yhden ainoan lasin. Pitäkää tarkka huoli hänestä, hyvät herrat. Hänen terveytensä ja Lothringin takaisin-voittamisen malja!" Sitten, ikäänkuin jotakin äkkiä olisi johtunut hänen mieleensä, hän jatkoi: "Kesken kaiken, tuo myrkyttäjä, mihinkä hänen olette panneet?" "Maahan." "Maahanko?" "Hirtettyämme hänet ensin."
"Mitä vielä, olettepa hänen näkevä", Ludovik XI vastasi, "ja me sovitamme teidät hänen kanssansa ... josta teille on oleva iloa kumpaisellekin. Sitäkö se oli, jota pyysit, toveri?" "Sitä ensin, sire; mutta sitten vielä jotain muutakin." "Mitä sitten?" "Että voimakkaalla avulla ottaisitte osaa Lothringin valloittamiseen." "No, kaikkia sinä keksitkin!
Koko hänen olossaan äidin hienous ja sulo miehuuden innon ja ritarillisen reippauden kaunistamana, niin että näytti siltä, kuin hän olisi aiottu suuria mailmassa toimittamaan. Joka hänen vaan näki, ilostui kohta. Niin ei ollut hänen toverinsa laita, joka vihdoin ylpeällä katseella vastasi: "Te erehdytte, ystäväni. Te ette tunne Lothringin herttuaa."
Jolanda astui runoilijan luo ja ojensi hänelle kätensä. Tukahuttaen ilohuudon, tämä nosti sen huulillensa. Sitten herttuatar lähtiessään pois huoneesta sanoi: "Tulkaa takaisin huomenna, François Villon: Renato, Lothringin herttua teitä vartoo." Jonkun minuutin runoilija vielä makasi liikkumatonna, silmät innosta säihkyvinä, kasvot kyyneleiden vallassa ja hymy huulilla.
Toinen vaeltaja kysyi: "Keneksi toveriani luulettekaan?" "Lothringin herttuaksi Renatoksi", oli Villon'in varma vastaus.
Ludovik oli hyvällä tuulella ja taipui tehtyyn pyyntöön. Villon'in into ja ymmärrys sai myöskin aikaiseksi, että Lothringin herttua vahvisti Renato kuninkaan testamentin. Pari päivää jälkeenpäin nuori herttua lähti Lothringiin joukkonsa etupäässä, jonka lisäksi kuningas oli antanut neljä sataa ratsumiestä. Hän oli myöskin antanut vähän rahaa.
Niin suuri oli hänen heikkoutensa, että hän nukkui yhtäpäätä seuraavaan päivään asti. Ludovik XI otti silloin oitis hänet vastaan, ja antoi hänen kertoa pari-kymmentä kertaa juttunsa. Puolipäivän aikaan ilmoitettiin Renato, Lothringin herttua. Villon ei voinut peittää hämmästystänsä. "Ahaa!" kuningas sanoi, "sinä tunnet hänen?" "Niin, sire. Vaan luulin ett'ei hän olisi Lyon'issa."
Kun lähestyttiin Lothringin rajaa, maan-asukkaat riensivät nuorta herttuata vastaan, ylistivät häntä kilvan ja tuhlasivat hänelle kaikenmoisia mitä liikuttavimman rakkauden ja mitä innokkaimman ihastuksen osoituksia.
Jonkun aikaa jälkeenpäin runoilija saapui Plessy-les-Tours'in linnaan. "Totta Jumaliste! toverini, enpä luullut sinua enää olevan koko mailmassa. Miksi, hiisi vieköön, sinut juuri nyt saan nähdä?" "Sire, minä tulen pyytämään apua Teidän Majesteetiltanne." "Itsellesi?" "Lothringin herttualle." "Ahaa! vai niin, kyllä ymmärrän.
Mutta keisari tahtoi vävykseen Frans Stefanin eikä ketään muuta. Vuonna 1732 tuli Frans Stefan uudelleen Wieniin. Maria Teresia oli silloin täysikasvuinen, ja hänen ja herttuan välillä syntyi tosi tunne. »Arkkiherttuattaren voimakkaasta luonteesta huolimatta», kirjoittaa Englannin lähettiläs, »ovat hänen tunteensa hellät Lothringin herttuaa kohtaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät