Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Mutta perheet olivat ylimalkaan suuret; ei ollut helppo tyydyttää jokaista pikkusuuta, joka työmiehen kodissa huusi ruokaa, varsinkin kun elintarpeet täällä, kuten muuallakin olivat käyneet kohtuuttoman kalliiksi, sen kautta että Riselan kylän maakauppias, jolta kansa osti tavaransa, otti noin 20 prosenttia enemmän kuin kaupungissa; täytyihän sitä paitsi jotain jäädä vaatteidenkin varalle, vaikka nuoremmat lapset niiden puutteessa toisinaan saivatkin loikoa tilallaan enimmän osan päivää.
Mutta Jussi teki muutoksen: »Ka vältänpä tuota minäkin lattialla vaikka siinä Kaisan lähettyvillä, niin saa tämä Ihalainen yksin sängyssä loikoa, hän kun on kumminkin niin kuin vieraampaa väkeä ja me jo niin kuin samaa konttikuntaa.» Jo alkoivat silmät ummistua. Mutta juohtui siinä vielä Partanenkin mieleen. Jussin tuli häntä vähän surku.
Nyt kun hän on kuollut, saatan vapaasti puhua. Ison onkalon pohjalla oli pienoinen komero, mihin aurinko paistoi useita tunteja päivässä ja joka oli suojattu ylhäältäpäin. Sinne me olimme raahanneet useita kuormia soraa joen uomasta, niin että se oli kuiva ja lämmin ja siellä oli mukava loikoa päivänpaisteessa.
Kuinka mukava tässä loikoa ja nojata niskaansa selustimeen. Se jyskytti siksi parahiksi, että viihdytti, mutta ei häirinnyt. On tämä mukava laiva. Isällä on tässä monta osaketta. Tässä pitäisi kaikkien kulkea. Kas, kuinka tuo seinä on kiiltäväksi maalattu! Ja lukot ja avaimet kuinka hohtaviksi hangatut! Tuota nappulata kun painaa, soi sähkökello bufetissa.
Povari ei istu, vaan loikoo lattialla... Sänky hänellä kyllä on, hyvä onkin, mutta nyt on kuuma ... tänne kalliolle paistaa aurinko ... ja hän on suunnattoman lihava. Niin lihava, että Sakris katselee häntä ällistyneenä ja ihastuneena ... sellaisia rintapieliä ei Sakris ole nähnyt missään. Jotakin yliluonnollista niissäkin on. Tällaiselle lihavuudelle on helpotus loikoa viileällä lattialla.
Mikäpä olisi Kukkelmanin kuumina kesäöinä loikoa Nelman kanssa viileässä eteisessä, vaikkapa koivunlehdistä kyhätyllä laverilla? Ja istuskella illoin rannalla, jota suhiseva kaislikko reunusti. Ja soudella... Kun Sakris teki työtä, olisi Nelma koko päivän siinä äärellä. Ja heilinsä ruuasta maksaisi Sakris tietysti Mikolle taikka tädille. Näin Sakris aikoi. Mutta siitä nyt ei tullut mitään!
Kevättuulen liidellessä nurmikon ylitse ja keltaisten perhosten liihotellessa kukasta kukkaan sai hän ruohikossa kukkien keskellä loikoa selällään sinitaivaalle tuijottaen niin kauan kuin tahtoi aamusta varhain iltamyöhään, jollei nälkä ahdistellut, se ei liikuttanut ketään.
Päivän Sana
Muut Etsivät