Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Suomen kansa jo vanhuudesta on harjotellut itsiänsä kaikissa näissä runolaaduissa, mutta sitä ei taida yhteisesti kaikista kansoista sanoa. Usiammalla ei ole loihtu- ja osotelmarunoja, emmekä tiedä virsi- ja kertomarunoja, mitä mainita kehtaisi, kaikilla löytyvän. Kauniimmat kertomarunonsa ovat Kreikalaisilla ja samate ylistetään heidän laulujansaki kauniiksi.
Ylpeä on Sormun Irja, tulikukka, suolla soihtu, kiehtova kuin noidan kirja, väkevä kuin velhon loihtu; ei hän pyydä, ei hän palvo, patsahaksi häntä luulet, kostea on silmän kalvo, puoli-auki punahuulet. Hurtta katsoo, katsoo.
Ja nyt, Sosia, anna minulle lamppu!» »Mitä! Et suinkaan aijo sitä sammuttaa?» »En, mutta minun täytyy sen liekin yli lausua muutamia loihtuja. Sillä liekissäkin asuu henki. Istu!» Orja totteli. Kumarruttuaan hetkeksi lampun yli Nydia nousi ja lauloi matalalla äänellä seuraavat säkeet: Loihtu ilman hengelle. Henki, sä lempimä ilman, veen, Mun sanaani taivu nyt salaiseen!
Sellainen on rakkautemme loihtu, että sinä et voi kuolla ilman minua, enkä minä ilman sinua. Näen sinun kuolemasi silmieni edessä samalla kertaa kuin omani. Oi ystävä, ei täyty toivoni saada kuolla sinun sylissäsi, tulla haudatuksi samaan arkkuun. Kuolen yksin, ilman sinua, häviän meren syvyyteen.
Ylpeä on Sormun Irja, tulikukka, suolla soihtu, kiehtova kuin noidan kirja, väkevä kuin velhon loihtu; silmät tutkivat ja syvät, varsi suora niinkuin salko, huulet niinkuin marjat hyvät, suu kuin hiirenherneen palko. Saapuu maiden, merten takaa sulhot suuret orhin, laivoin, tyttö rukkasia jakaa; ottaa jonkun kihlat vaivoin, viikon pitää, sitten hylkää.
Murhamies sorean siskon! Liipaisenko? Laukaisenko? »Tuo on kosto lapsen kosto, ei kosto partasuun urohon. Tiedän ma paremman taian.» Kovemman kuin kuolon loihtu? »Luottehet lujimmat tunnen, loihdin Väinämön väkevän yön syvimmän synnyn kautta, kautta kalpean hämärän.» Ja mikä syvin on synty?
Teen työtä, erehdyn, etsin oikein, väärin, mielinmäärin!" Kasvoi heistä kaunis heimo, veressä väkevä loihtu, silmässä tulenvälähdys Tuntemattoman Jumalan, kansa kirkas, kaukomieli, rotu rohkea inehmon, joka tietoa janosi, taivon kaaria tapasi, rajat ratkoi luomakunnan, ilmoitti elon-ilonsa. Sitten syöksyi syöverihin.
Isä voi tulla kotiin milloin hyvänsä, sanoo Jouko. Mutta Reita ei sitä kuule. Hän on ottanut laukustaan kirjan, pienemmän kuin sen, mikä hänellä eilen oli, hän avaa sen Joukon eteen ja sanoo: Tule oppimaan sinäkin, opetan sinulle nyt Herran rukouksen... »Isä meidän, joka olet taivaissa»... Ja Reita luki kerran alkuun päästyään rukouksen loppuun asti. Missä varauksessa se auttaa tuo loihtu?
Taas hellällä haastelulla Sä herätä minut, ja kuiskehin Mua viihdä ja kerto'os katsehin, Ett' yhä mun armas on koi, Ett' yhäti säihkyvi eloni soihtu, Ett' auvoni antavi lempes loihtu, Mi taivaani mullen toi. Pompeijilainen »viinitupa» ja klassillisen painin harrastajat.
Elämään on miete mielten kautta kuolon pihtipielten. Alkamaan on auki rata Suomen valtaa valoisata.» Yhä tutkin, etsin tuota Suomen suuren valtavuota. Eikö saa jo ilmi sana, Lapin loihtu laajempana? Tummempana Turjan mahti, vankempana vuorten vahti? Rohkene jo Suomen rotu, omaan vapauteensa totu? Puhuu tähdet päällä pääni: »Vapauden on kuultu ääni.
Päivän Sana
Muut Etsivät