Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Turhaan oli Ludvig vakuuttanut, ett'ei hän koskaan, ei edes ajatuksissaan ollut esiin loihtinut sen parempaa runosointua kuin: »Ho hoi, ja jaa!» mutta mikään ei ollut auttanut. »Kuta enemmän päin seiniä, sitä hauskempi», oli hän saanut vastaukseksi ja tulevalta anopiltaan sitä paitsi kaikessa salaisuudessa sen tervetulleen neuvon, että pyytäisi jonkun runomiehen apua.
Uhkamielisyyden kapinallinen henki oli ikäänkuin poispuhallettu joukon mielistä. Tietäjäakan sanat olivat hillinneet myrskyn kuin rankkasade. Seppä antoi mielellään viedä vaimonsa ruumiin pois; ei yksikään virkkanut enää sanaakaan vastaan. Tulevaisuuden haamut, jotka kuoleva vaimo oli esiin loihtinut, kummittelivat kaikkien mielessä.
HELUNA Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen...» ANNIKKI Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme toistemme mielen. HELUNA Miekkoista sinua! (PANUN EM
Eikö hän ollut sitten jalallaan sysännyt tätä lumivyöryä, joka nyt kulki hänen elämänsä yli, repien mukaansa kaikki, jokaisen kukan, jonka onnen päivänpaiste oli esille loihtinut, jokaisen kultaisen, kaukaisen toiveen, ja sitten hän vaati, ettei lumi vyöryisikään tai että se kulkisi ulkopuolelta sitä paikkaa, johon hän tahtoi rakentaa uuden kotinsa! Hän pyysi sääliä järkähtämättömiltä laeilta!
Heinonen oli loihtinut esiin voimia, mitkä vuosia olivat kismitelleet ja haukotelleet miesten povissa, mutta sitten väsyneinä laskeutuneet lepoon. Elämä oli mennyt menojaan ja sangen monelle ujunut lopulta talonostajan odotukseksi. Mutta nyt. Aivan kuin siunaus nousi maamiesten omanarvontunto perittyjen muistojen takaa.
Elämän ihanuus, nuoruuden runollisuus, jonka tämä retki hiljaisena, lämpimänä kesäyönä oli loihtinut esiin kaikessa sen voimassa, kosketti heidän mieltään ja täytti sen yhtaikaa suloisella ja tuskallisella kaipauksella tuohon sanomattomaan, joka oli heitä, niin likellä, että heidän vaan tarvitsi mielestään ojentaa kätensä siihen tarttuakseen ja joka kuitenkin oli yhtä salaperäisen etäällä kuin metsien syvyys tahi taivaan ylevyys...
Antti oli kyllä osiksi kuullut tällaisista puhuttavan. Hän oli usein pitkät hetket vuoteellaan maaten ja metsässä selällään loikoen niistä haaveksinut, niitä mielessään kuvitellut ja loihtinut eteensä oudon hekkumallisen maailman. Mutta sellaisesta, mitä Kalle hänelle nyt kaikesta siitä kertoi ja maalaili elävin ja rajuin piirtein, ei hän ollut osannut uneksiakaan.
"Se on siis totta", hän huudahti poissa suunniltaan, "olen loihtinut esiin hengen, joka on kasvanut itseäni voimakkaammaksi. Minä kuvittelin mielessäni huoletonta lemmenleikkiä ja minut on vallannut syvä intohimo, jota minun täytyy tyydyttää. En koskaan ole ketään rakastanut niinkuin häntä. Voi minua! Voi meitä molempia! Ilman häntä en voi olla ja vaimokseni en häntä koskaan ota!"
Mateon selityksen mukaan sanoi eräs taru, joka juonti alkunsa vanhimmista asukkaista ja jonka hän oli isältään ja isän-isältään kuullut, että käsi ja avain olivat taikakuvat, joiden varassa Alhambran kohtalo oli. Se Maurilainen kuningas, joka oli sen rakentanut, oli ollut mainio noita, eli oli, niinkuin muutamat luulevat, luvannut hänensä perkeleelle ja loihtinut koko linnan.
Ja mikäpä yhdessä ainoassa silmänräpäyksessä oli loihtinut esille koko tämän omituisen, monimutkaisen, salaperäisen ajatusyhteyden? Ei mikään muu kuin muutama säde kuuvalosta, joka tunkeutui sisälle huoneen akkunasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät