Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
"Se on Lillu se!" sanoi Katru, kunnioittaen Lillun kavaluutta. "Tässä on kirje", sanoi Lillu ja ojensi kirjeen Kirrille. Kirri aukasi oitis kirjeen ja alkoi lukea: "Aina rakastettava Ainani! "Et taida osata aavistaakaan, missä kiusauksessa ja murheen helteessä minä polonen nykyään olen.
"Te olette kyllä pahasti eläneet tämän ja monen muun asian kanssa ja tuolla elämällänne olette rikkoneet taivasta ja maata vastaan. Mutta vielä teilläkin on armon ovi avoinna", sanoi pastori. "Minun on aina käynyt niin kovan säälikseni Martti ja Aina", sanoi Lillu liverrellen. "Tietysti molemmat"; sanoi Kolkki ja pyrskähti nauramaan.
Nyt alan täydessä valossa ymmärtää mitä te, raukat, olette saaneet kärsiä", sanoi pastori, yhä vielä liikutettuna. "Ette te, hyvä pastori, tiedä vielä puoliakaan", vakuutti Aina. "Saitko minulta kirjeen, silloin kuin jalkasi oli kipeänä?" kysyi hän sitten Martilta. "Sain, mutta etpä tiedä millä tavalla? Lillu oli kirjeesi tuonut Kirstille ja hän toi sen isälle ja äidille.
Martti kävi tuohon kavalaan koukkuun ja meni kamariinsa kirjoittamaan kirjettä Ainalle. Martin mentyä rupesi Lillu itseksensä puhumaan. "Kävipä kettu käpyyn", alkoi hän. "Ha-ha-ha-haaa! Lillu osaa asiansa hyvin toimittaa. Tosi on, ett'ei Ainakaan ole paha minulle, mutta ei hän kumminkaan palkitse minua niin hyvästi kuin Susso ja tämä talo ja monet muut, joiden asioita olen ajanut.
Hän on semmoinen juorukello, että puhuu yhtä yhden ja toista toisen edessä ja muuten semmoinen ilkiö, ett'en minä häntä jaksa kärsiä, eikä häntä kärsi kukaan kelpo ja rehellinen ihminen", puheli Maija, tietämättään kuinka luotettava välikappale Lillu oli Kirriläisille. "Joko Lillu lähti pois teidän ai ... tuota piti kysyäni: saiko Lillu lapasten kudinta?" kysyi Katru sitä tätä hämillänsä.
Luultavasti Markku antaa mielelläänkin toisen kuitin, koska hän on kumminkin jo perinnön saanut", sanoi pastori. "Kyllä minä menen takaukseen", sanoi Kolkki. Samassa tuli Lillu huoneesen. Hän luikuili ja katseli ympäri huonetta ja kun hän havaitsi pastorin, häpesi hän ja mutisi itsekseen puoli-ääneen: "Voi pirun väki, eikö Martti ainakin ole täällä ja pastorikin!"
"Tuota pirun Kolkkia en minä voi kärsiä", mutisi Lillu itseksensä. "Se on tosi, että minä olen kärsinyt niin paljon, kuin koskaan kukaan kuolevainen on kärsinyt. Mutta tiesinhän minä, ett'ei Jumala anna viattomuuden sortua. Nyt on Jumala kääntänyt kaikki parhain päin ja minä en vihaa ketään. Minä saatan sydämestäni kaikille anteeksi antaa, kun vaan te saattaisitte kaikki unhotuksiin jättää!
Tuon sanottuaan lähti Lillu Martin kamariin. "Nytpä saamme Martin kiinni ja tietoomme mitä hän asiasta ajattelee", sanoi Kirri tyytyväisenä. "Niin, niin! ja tuo kaikki on minun ja Lillun ansiota", sanoi Katru ylevästi.
"Niinkö hän on kelvotoin ja saattamatoin, ett'ei itse saa paitaa päällensä ommelluksi?" kysyi Katru teko-kauhistuksella. "Voi hyvä juu! Ettekö te, emäntä, ole sitä ennen tienneet; minähän tuolle olen lapasetkin käteen kutonut", sanoi Lillu ihmetellen emännän tietämättömyyttä. "Millä se, rotta, maksaa palkan käsitöistä, joita hän teettää?" kysyi Katru teko-tietämättömyydellä.
"Ei, mutta minä pelkään kaikki meidän juonemme tulevan ilmi mitähän Sussokin sanoo? no, olenpa minä häneltä palkkani saanut monin kerroin", lausueli Lillu hajamielisenä. "Ei tässä mitään pelkäämistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät